Uusi alku tai jotain muuta shittiä

Kyllä tämän blogin kirjoittaminen on sitten kerrassaan ylivoimaista. Muistan "päiväkirjani" olemassa olon aina välillä, mutta että ehtisin jotain kirjoittamaan - sitä päivää odotellessa (no nyt se tuli). Ei siinä, kirjoittamaan ehkä ehtisinkin, mutta olen aina kirjoittanut blogia lähinnä kuvien takia. Haluan jakaa mielestäni onnistuneita kuvia, ei mitään hätäpäissään otettuja räpsyjä, joissa on sävyt päin prinkkalaa ja rajauksetkin vähän niin ja näin. Mutta tämä elämäntilanne ei nyt oikein anna periksi. Siksi olen mieluummin kirjoittamatta. Mistään. Koska ketään tuskin kiinnostaa uusi huulirasvani, saati kodinhoitohuoneen tasolle kertyneiden vaippojen määrä pahimpina päivinä (ennätykseni on 10).

Pitkän tauon jälkeen näppäimistölle hyppääminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. En lupaa parantaa, vaikka haluaisin. Olen luvannut ennenkin, onnistuen surkeasti. Haluaisin olla blogistanian kuningatar, mutta tyydyn tähän kotiäidin rooliin pyykkivuorineen, kakkavaippoineen, vähän räkääkin housunlahkeessa. Olen ihan onnellinen näinkin.
Levitän nyt kuvitteellisen puhtaan valkoisen liinan pöytään ja aloitan puhtaalta.

Olen jälleen uusinut, tai pikemminkin lisännyt kuvauskalustoa. Pitkään haaveilin uudesta objektiivista, mutta sitten verkkokauppa.com läväytti niin hyvän tarjouksen tiskiin, että tuli hankittua uusi runkokin. Olympus PEN E-PL7 ja 25mm putki. Pieni runko, laadukas objektiivi ja wifi. Toimii. Objektiivi käy myös vanhaan OM-D E-M5 runkooni.
Kuvasin kaverin lapsia tuossa viikonloppuna ja tarkoitus olisi saada omistakin ne aina niin parjaamani joulukorttikuvat. Tosin ei mitään tonttulakkeja ja sohvalle riviin asetu -meininkiä. Katsotaan jääkö ihan ajatuksen tasolle. Jos lapsista ei onnistu, Urho uhrautui jo ;)



Aika menee kuin siivillä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Äitiyslomaani on alle kuukausi jäljellä, tarkalleen ottaen yhdeksäntoista päivää. Apua. Pitäisi jälleen miettiä mitäs nyt sit taas... Tai tietäisin, jos takataskussa olisi 3500e ylimääräistä. Mutta ei ole.
Malla 8,5 kk oppi alkuviikosta kävelemään ilman tukea. Ihan oikeasti kävelemään, ei mitään paria horjuvaa askelta. Uskomaton tyyppi. Kävelevä vauva :) Eipä tarvitse ainakaan harmitella, että näkeekö mahdolliset hoitotätit ensiaskeleet ;)

Ja nyt takaisin aina niin mukaviin kotiaskareisiin. Vuorossa ois tiskiä, likapyykkiä, imurointia...

Miia

Mikään vauva enää

Mun "vauvani" täytti eilen kuusi kuukautta. Puolivuotias. Iso tyttö, herttinen. Toisilla vauvat pysyy vauvoina vähän pidempään, mutta mun vauvani lähti pari päivää sitten konttaamaan. Tänään jouduin jo kysymään mihin Malla meni. Tänään tuo pieni ihminen yritti myös nousta seisomaan kaappia vasten. En tiedä pysynkö tässä kehityksessä nyt ihan mukana. Tosin lähti se velikin hyvissä ajoin liikkeelle, että odotettavissa oli tämänkin kohdalla. Mutta että nytkö jo? No mikäs siinä, sit mennään eikä meinata! En ihmettele jos joillekin tulee vauvakuume oman ollessa vielä vauva, koska tuo varsinainen vauva-aika on kyllä lyhyt aika. Muutama hassu kuukausi. Hullua. Ja hullummaksi käy.

Tänään posti kantoi ihanan paketin, mutten ehtinyt vielä kuvaamaan sisältöä. Joten ehkä ensi yönä sitten sen sisällöstä lisää ;) Nämä postaukseni kun näyttävät nyt ajoittuvan keskiyöhön, mistä lie mahtaa johtua... Fiksu käyttäisi tämänkin ajan nukkumiseen ja voimien keräämiseen, mutta kieriskelen mieluummin aamulla sitten niissä silmäpusseissa ja univeloissa.

Aamusta puheenollen, huomenna on jälleen hammaslääkäri. Vasta neljäs käynti kuukauden sisään. Jepjep. Voin kertoa, että kannattaa käydä vaikka kerta vuoteen vaan näytillä ja välttyä isommilta rei'iltä. Tämän käynnin jälkeen päästäänkin jo varmaan 250 euron paremmalle puolelle laskuissa.... Ja ihan kunnallisella. Olisin ehkä keksinyt niille parille satkulle "parempaakin" käyttöä. Tosin tarvitsen mä hampaitakin, että..

 

Parempi ehkä kuitenkin luikkia nyt peiton alle, että jaksaa aamulla nostaa silmäpussit pois rinnuksilta. Öitä!

 

Miia