Pitkästä aikaa

Terve toverit! Pitkästä aikaa kaivan läpyskän pölyn alta. Mistähän sitä aloittaisi. Tulee varmaan sellainen kirjallinen varpusparvi kun asiat on kasaantunut ja kaikesta yrittää kertoa kerralla. Noh, yritetääs, kaivakaa suojalasit silmille ;)

Kaikki vapaa-aika, tai no kaikki ja kaikki, suurinosa kuitenkin, on mennyt ihan ompeluksiin. Olen melko innostunut uudesta saumuristani ja pakkohan sillä on suristella kun sellainen nyt kerta on nurkissa. Hieman olen vielä ulapalla kyseisen vekottimen kanssa, suomenkielisestä käyttöoppaasta kun tärkeimmät sivut ovat toisella kotimaisella kielellä, joka ei oikein taivu. Kiva. Mutta onneksi apua on lähipiiristä saatavilla. Ottobre -lehti on osoittautunut oikein oivalliseksi lastenvaatteiden kaavojen suhteen. Ensimmäinen ikinä tekemäni trikoopaita (alla) ja päätyi ihan käyttöön asti. Se on paljon se ;) Samalla Mr. Bear kaavalla taidan tehdä ainakin tusinan peruspaitoja Nipalle :) Kankaitakin on tullut tilailtua sieltä täältä, ei materiaalikaan lopu ihan heti. Jos nopeasti haluaa kankaita, niin suosittelen lämpimästi Noshia ja Käpystä. Näistä tulee kankaat nopeimmillaan seuraavaksi päiväksi! Sopii tällaiselle "pikkaisen" hätäiselle paremmin kuin hyvin!

Kaitalehuolittelu ei ihan ole mun lemppariosuus ompelussa, mutta sekin alkaa sujua... NOT! Tosin paidan helman huolittelu kaksoisneulalla on vielä syvemmältä, se makkara mikä muodostuu siihen kahden ompeleen väliin - MUR. Ilmeisesti alalangan kireyttä säätämällä siitäkin pääsee, mutta en tiedä mistä omassa koneessani kyseistä löysätään..... ÄITIII!!?!

Että sellaista ompeluosastolla.

Sitten raskauteen. Tänään huidellaan viikoilla 36+0. Aika kypsää. Saisi puolestani jo tulla. Painaa aika ikävästi alakertaa ja liikehdintä on tuskaisen temmokasta. Yöllä ei pysty nukkumaan kun joko närästää tai moukkua tulee molempiin kylkiin, kääntyminen kyljeltä toiselle vaatisi vinssiä. Odottaminen ei tässäkään lajissa ole heiniäni. Pari ekstra ultraa on tiedossa kun sf-mitta ei kasva ihan käyrien mukaan, mutta johtunee siitä että tyyppi on jo lähtökuopissa. Pari viikkoa takaperin pitkän uran tehnyt lääkäri ei ainakaan havainnut mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa, joten jospa siltä vältyttäisiin. 

Oma vanhenemisen vuosipäivä olisi loppukuusta, viettäisiköhän sen synnärillä vai vaikka elokuvissa? Luokkakokouksen ensi-ilta taisi osua samalle päivälle, se ois kyllä nähtävä :)

Ajatus katkeaa kokoajan kun jään toljottamaan ulkona häikivää auringonpaistetta ja niin loppui läppäristäkin akku varoittamatta (ihme tyyppi) joten eilisestä ruokakuvaussessiosta Hakamaan lammastilalla tuleekin sitten oma postaus, kuvat kun on läppärillä ja tämä postaus hoidettiin loppuun tabletilla, jää muuten pian julkaisematta :D

Palataan ruoan merkeissä kun läppäri on kerännyt itseensä riittävästi virtaa viemään edes joku asia maaliin asti!

Tsau.

Miia

Raskausajankuvaus - itsestä

Mietin ehkä sekunnin murto-osan viitsinkö julkaista kuvat täällä. Viitsin. Ja uskallan. Jos nyt joku menettää yöunensa tai on tukehtua pullaansa, voe voe.

Tänään oli siskolla vapaapäivä ja pistettiin heti töpinäksi. Minä iskin kameraan asetuksia ja sisko painoi laukaisinta, kuinka kätevää :D Siskolta tulee aina suoraa palautetta. "Ei, tää kuvakulma on ihan kauhee, hirveet reisiselluliitit!" Ei niille mitään voi, ota nyt vaan se kuva. Eihän sitä nyt niitä "parhaita" palojaan kaikelle kansalle mielellään esittele, mutta meikäläisen kohdalla nää muhkut nyt vaan sattuu kuulumaan varsinkin raskausaikaan, turha niitä on yrittää piilottaa. Tai yrittäähän voi, onnistuminen on toinen juttu.

Edellisen raskauden kuvia katsellessa huomasin pienen epäkohdan. Minulla ei ollut hajuakaan millä viikolla mikäkin masukuva oli otettu. Päivämääristä pystyy tietysti laskemaan, mutta sitten sain ajatuksen upottaa viikot kuvaan valmiiksi. Nyt ei tarvitse osata laskea takaperin, riittää kun osaa lukea (ja ymmärtää mitä rv tarkoittaa ;)) Tässähän kuluu pian kulmakarvakynä jos toinenkin, jos oikein intoutuu masuaan kuvaamaan!

Tässä minä olen viikolla 25+4, muhkuineen kaikkineen :)

Miia

Värikoodi pienelle

Reipas viikko sitten kävimme rakenneultrassa ja selvisihän sieltä se sukupuolikin, kunnossa olevien rakenteiden ohella (mikä tietysti tärkeintä). Ensin oltiin kädet ja napanuora niin siveellisesti edessä, ettei täyttä varmuutta saanut, mutta hetken päästä näkymät olivatkin jo paljon selkeämmät. Jos nyt vaatteiden väristä yhtään voi päätellä, joku voisi villisti veikata, että meille tulee tyttö. Ellei se vielä kehitä kivekset jostain. Uskaltauduin jo kuitenkin ostamaan vähän tyttöjen värejä, sillä jos sieltä tulisikin poika, olisi Nipan pienet kuteet odottamassa. 

Aiemmin olin ehdottoman nounou vaaleanpunaista kohtaan, mutta nyt kun tietää, että tytön sieltä pitäisi tulla, en voi olla ostamatta vaaleanpunaista! Mikähän siinäkin on.. 

Kun on käynyt ultrattavana sekä kätilöillä että lääkärillä, täytyy sanoa, että kohdalleni osuneilla ero on valtava. Kätilöt kertovat kokoajan, selittävät mitä ruudulla näkyy ja onko kaikki kunnossa. Asiakaspalvelua, sanoisin. Lääkäri saattaa olla koko toimenpiteen ajan hiljaa, välillä tihrustaa näyttöä ja välillä ottaa reippaasti etäisyyttä näyttöön, aivan kuin olisi nähnyt jotain hyvin epämääräistä. Ja sitten lopuksi vain todeta, että kaikki on kunnossa. Aha. Ja ne kuvat joita saa kotiin viemisiksi. Meinasin revetä kun lääkäri antoi kaksi kuvaa rakenneultrasta käteeni: toinen 4D otos, josta ei pysty edes sanomaan siinä olevan vauva ja normi kuva, jossa hyvin epäselvä sivuprofiili, josta puuttuu mielestäni nenäkin. "Eihän nää nyt mitään valokuvia ole..." Juu ei, älä nyt ainakaan alan vaihtoa harkitse. Olisi jättänyt ottamatta. Noista ei tule kuin painajaisia :D Kätilöillä tuntuu olevan tuo kuvauspuolikin pikkasen paremmin hallussa ;)

Miia

ps. Ulkona on harmaata, sisällä on harmaata. Tuntuu, että silmiä pitää kokoajan hieroa, jotta näkisi paremmin. Paistetta välillä kiitos, surkastuu silmät!