Viimeisiä viedään - kukkapenkissä

Vähän kököt kelit on pitänyt meidät sisällä tai kerhoissa, mutta omalla "lantaasilla" ei ole juuri touhuttu. En ole yhtään märkien kelien ystävä, ei vaan nappaa. Asennevamma. On vähän flunssakin pinnassa. Luisuu taas välineurheilun puolelle, mutta jos mulla olis kunnon ulkoiluvaatteet, niin... Mutta kun ei ole, niin ollaan sitten sisällä.
Nyt kuitenkin oli vedettävä huppua päähän ja kipaistava kameran kanssa katsastamaan kukkapenkkiä. Että näinkö mä oikein. Joo, näin mä. Söpö päivänlilja se siellä kukki. Näiden kanssa pitää olla nopea, sillä (ainakin viime vuonna) ne kukki nimensä mukaisesti vain päivän. Siis se yksi kukka. Että jos kukkavarressa on vaikka viisi nuppua, on aikalailla mahdollista nähdä sen kukkivan viiden päivän ajan.. Typerä kukka. Entä jos on juuri sen viikon vaikka lomamatkalla!?!? Jää kukinnat näkemättä. Toivottavasti lomamatkalla näkee sitten jotain mielenkiintoisempaa. Eksyinköhän nyt vähän.
Istuttaessani uusia taimia jätän niiden juurelle aina nimilaput. Ihan vain siksi, että onhan se nyt kiva saada kasville nimikin, jos sieltä jokin seuraavana keväänä nousee. Hyvä yritys, minä. Olisiko pitänyt arvata, että joku pieni ihminen ne laput sieltä kerää ennen kuin äiti ehtii hätiin. Tää on nyt siis vaan Päivänlilja, ehkä joku Happy Ends tai jotain... Kaunis kuitenkin, se on pääasia.

Toinen ylläri oli Sinisarja, jonka ei pitäisi talvehtia kukkapenkissä. Näiden juurakot ovat olleet ihmeen kestäviä. Taitaa olla nyt pari vuotta vanha. Yhden talven se riutui autotallissa kastelematta ruukussa (eikä muuten kukkinut seuraavana kesänä ruukussa). Viime syksynä iskin sen maahan ja totesin, että nähdään keväällä jos luoja suo. No se soi (vai miten hitossa tuo suo taipuu, Satu?) ja keväällä juurakko alkoi puskea vihreää. En kyllä uskonut, että se kukkisikin! Vähän viimetippaanhan tuo kukinta tosin menee, mutta... Hyvä yritys, kaunokaiseni :)

Vieläköhän nousee joku Matti Myöhänen?

 

Miia



Kasvari saa seinät

Missä mennään kasvihuoneprojektissa juuri nyt? Nimi on Helmi. 

Väliseinä on kahta paneelia vaille valmis, sitten sen pääseekin jo maalaamaan. Ajattelin sutaista sen valkoiseksi, tuo mukavasti valoa. Ulkoseinien maalaus on aloitettu. Laudoitus on vielä hieman kesken, sillä osan voi laudoittaa vasta kun saadaan ovet tai edes mitat, joita ei vielä kumpiakaan ole. Mistähän nekin... Jaakko kyllä uhkasi tehdä itse, ainakin vajan puoleisen. Kaikki valkoiset pohjamaalatut vuorilaudat ja alajakolistat pitää vielä nekin maalata valkoisella. Samoin ikkunat. Mietin vain, että odottaisinko tämän kesän että vanhat maalit rapisisivat itsestään pois, jolloin ei tarvitsisi niin paljon hioa..Värit ovat samat kuin talossamme.

Sisäpuolella sokkelia vasten pitäisi laittaa patolevyä, ettei multa ole kiinni seinässä. Kai se pitkässä juoksussa jotain aiheuttaisi...(?)

Katosta ei ole vielä tietoakaan, mutta siitä huolimatta taidan kohta ostaa jostain tomaatintaimet, pian niitä ei enää saa mistään. Suojaahan tämä jo sivusuunnassa tuulelta :D Tosin tänäänkin sain todistaa hetkellisesti, että vaikka Suomen kesä on vähäluminen, rakeita saadaan varmasti. Huoh.

 

Mutta on se pähee, siitä ei pääse mihinkään. Vai mitäs sanotte?

Tästä saa muunnettua vaikka kesäisen kahvitteluhuoneen jos jonain päivänä ei enää kituvat tomaatintaimet nappaa ;)

 

 

Miia





Suuri pieni timpuri

Ihana seurailla lasta (ja miestä) touhuissaan. Niilo niin tosissaan auttaa isäänsä kasvihuoneen kanssa. Siitä tulee maailman paras kasvari kun nämä kaksi sen yhdessä rakentavat :') Tuntuu kulkevan verissä näillä tämä taito ja kiinnostus rakentaa. Ei sillä, en valita <3
Kuvat tulevat vähän jäljessä, kuten instagramia seuraavat saattavat huomata, kasvarihan on jo paljon pidemmällä kuin kuvat antavat ymmärtää. Runko on pystyssä ja ikkunat paikoillaan. Viikonlopun aikana toivottavasti alkaa syntyä kattoristikoita ja päästään kateostoksille :) Minun tehtäväni on kuulemma metsästää sopivat vanhat ovet. Jooo-o. Aloittaisiko Tori.fi:stä.
Hirveän vastahakoisesti mies tähän projektiin ryhtyi, mutta olen havaitsevinani pientä innostumista.... ;)
Kohta on jo juhannus ja sen jälkeen alkaakin miehen LOMA. Saadaan nauttia isukin seurasta kuutisen viikkoa. Ainakin. <3 <3 <3

 

FRIYAY!

 

Miia



Vasara ja nauloja

Hirmuinen hinku päästä suunnittelemaan ja rakentamaan jotain. Kasvaria. Kotikanalaa. Taloa. Kaksi ensimmäistä hieman realistisempia. Kaverikin ilmoitti sopivasti, että heillä on liikaa tipuja... :)

Ei muutakuin suostuttelemaan - vähän kuin lasten kanssa - kiristys, uhkaus, lahjonta periaatteella.

Perjantaina voin hyvällä tuurilla ajella kotiin mukana kontillinen tipuja.

Miia

Kasvipäiväkirja 1.6.

Äiti ja isi saivat viettää laatuaikaa kun Nipa oli yökylässä mummolassa. Todellista laatuaikaa, teimme ihan samoja asioita kuin normaalistikin, hidastetulla temmolla vain. Ilman silmiä selässä. Maittavaa ruokaa, saunomista ja elokuva. Ja mikä parasta, saatiin nukkua pitkään.
Tänään otettiin vielä ilo irti ja tehtiin kaikenlaista pientä pihapuuhaa. Minä nyt lähinnä kiskoin rikkaruohoja ja kuljin kameran kanssa, isännän maalatessa sokkelia, pestessä terassia, siistiessä puidenalusia, leikatessa nurmikkoa ja mitähän vielä...

Tämä sateinen ja viileämpi jakso helteen jälkeen on saanut kasvit ottamaan pyrähdyksen. Tuntuu, että päivittäin pitää kierrellä ihmettelemässä istutuksiaan, ettei vain mitään jäisi huomaamatta. Siksipä ajattelinkin pitää jonkinlaista kasvipäiväkirjaa, täällä. Kuvien muodossa. Mikä kukoistaa ja kuihtuu milloinkin.

---

Akileija aloittelee kukintaansa, nimi vain on vähän hakusessa vielä. 

Samoin pikku särkynyt sydän.

Keltaiset rikkaruohot houkuttelivat paikalle myös keltaisen hämähäkin. Hämmentävä otus.

Pari helmililjaa huojuu kivien lomassa.

Tähkälaventelit huumaavat herkkyydellään. Kunpa nämä selviytyisivät monivuotisina ja leviäisivät penkissä.

Raparperi uhkuu elinvoimaa, vielä hetki sitten epäilin, nouseeko penkistä mitään.

Niilon pienet sormet ovat saaneet orvokit vähintään triplaamaan kukintansa. Turhaa kielsin poikaa nyppimästä ;)

---

Miia

Kestomultaus kynsien alla

Kelit hellii, ei voi muuta sanoa! Eilen Niilon päiväunien aikana käristin itseäni ihan huolella, terassin lämpötilojen paukutellessa +33,4 asteessa. Se tunne kun makaa aivan liikkumatta ja lämpö väreilee iholla. Se on kuulkaa kesä nyt, jos ette vielä itse moista havaintoa ole tehneet ;)

Viikonloppu oltiin totaalisen out. Siis aamusta iltaan ulkona. Nypittiin rikkoja nurmikolta, tehtiin "hiekkalaatikkoa", pestiin mattoja, juostiin Urhon kanssa rinkiä mätsäreissä, siirreltiin kiviä ja ihmeteltiin kasvua kaikkialla. Jalkapohjissa kestopigmentointi ja kynsien alla sentin kerros multaa. 

Kirjopikarililjat hämmästyttävät aina vaan, vuodesta toiseen kauneudellaan. Niilon 1-vuotispäivän kunniaksi istuttamani Komeaonnenpensas (ylinnä) oli istutushetkellä keltaisenaan kukkia, nyt kukat ovat vaihtuneet vihreisiin lehtiin. On tosin II-vyöhykkeen laji (olemme nelosella), mutta myyjä sanoi sen olevan kestävämpää sorttia, ja menestyvän kyllä, jos paikka vain on suotuisa ja suojaisa. Nähtäväksi jää kuinka suotuisa tuo paahteinen terassin edusta on. Talvella talo blokkaa ainakin pahimmat pohjoisen viimat. Soisin sen menestyvän, sillä 55e pensaasta tuntuu aika kovalta hinnalta, jos sen kuolo korjaa ensimmäisen talven jälkeen.. 

Kasvihuoneen paikka ammottaa edelleen tyhjyyttään, tarkastuskaivoa lukuunottamatta. Typerät sähkölaskut pilaavat kaiken..

No mutta, ennen kuin vaivun synkkyyteen, suuntaan äkkiä aurinkoon, kukkapenkkien ympärille pyllistelemään. 

See ya!

-Miia-

#### risuaita ####

Pääsiäisen pyhät on vietetty pääasiassa ulkona, niin on kelit hellineet!  

 Nappasin eilen K-raudasta kolme Sinikatajaa "Blue Swede" matkaan, miettimättä sen kummemmmin mihin ne laittaisin. Tänään mittailin pihoja ja mallailin niitä sinne tänne. Takapihan terassin eteen ne sitten lopulta tälläsin. Rakensin taustaksi "aidan", etteivät näyttäisi ihan niin orvoilta keskellä pihaa. 

No näyttäähän ne. 

Onhan 2500 neliön tontti tosi jees, mutta aikamoiset istutukset saa vielä kehitellä, että tästä viihtyisän saa, kun jouduttiin se "luonnontilakin" hävittämään kyykärmesten mukana. Tyhmiä otuksia.

Nyt jälkikäteen ajateltuna, pienempikin maapläntti olisi riittänyt..Mutta ei auta, kukkaron nyörit poikki ja taimitarhalle!

Pitäisi muuten varmaan ajatella kokonaisuutta tässä pihan suunnittelussa ja rakentamisessa, mutta em mää malta! Ainahan näitä voi sit siirrellä ja heittää tunkiolle jos ei nappaakaan. Tosin mun hellässä hoivassa kuihtuvat ja kuolevat pois todennäköisesti ennen kuin ehdin kyllästymään tai toteamaan väärän kasvupaikan. "Eiks tässä ollu joku puska..?" - Oli, muttei oo enää.

Huomenna juttua kasvimaasta, jos puutarhuroinniltaan ehtii.

Miia

weekend inspiration

Täällä on tänään upotettu sormet multaan oikein kunnolla ja laitettu myös valkoisen Ranunculuksen "piikit" likoamaan. Nyt sormet ristissä odotetaan mullan rakoilua ja ensimmäisiä elon merkkejä basilikasta, samettiruususta, kiinanasterista, korianterista, isotähtiputkesta ja riippupetuniasta. Aina yhtä jännittävää :) Maaliskuun puolessa välissä kylvin jo tomaatit ja chilit, itivät hyvin ja elossa ovat - ainakin vielä. Kasvihuone näille herkkiksille pitäisi tänä kesänä rakentaa, vanhempieni talon vanhoista ikkunoista (odottavat jo varastossa). Saas nähdä koska alkaa tapahtua. Ellen joka välissä ole muistuttamassa, sitä tullaan lykkäämään hamaan tulevaisuuteen asti.. Kasvihuoneelle olen tosin hakenut jo viime kesänä toimenpideluvan, ettei sitä nyt voi vuosikaupalla lykätä ;)

Tänään muokkasin myös kasvimaatani, tein kohopenkkejä ja käytäviä. Iik, kohta sinne saa jo ensimmäiset ruohosipulit, persiljat ja salaatit kylvää!

Rakastan kevättä!

-M-