Joulu tulla jolkottaa

Paljon taas pitäisi ehtiä ennen kuin kalenteriin kilahtaa 24. päivä. Lupauduin tekemään vanhemmilleni tänäkin jouluna bataattilaatikon ja saaristolaisleivän, samalla kun teen niitä omaan joulupöytäämme.
Piparien ensimmäinen erä tehtiin kaksi viikkoa sitten ja syötiin siltä istumalta. Olen nyt muutamana iltana saanut kuulla puuttuvista pipareista kommenttia. Uhkasi mies jo ostaa kaupasta jollei ala kohta kuulua. Taidankin tältä istumalta tehdä sen taikinan. Päästään huomenna Niilon kanssa sitten taas piparipuuhiin :) Viimeksi Niilo keskittyi lähinnä taikinan syömiseen. Yhden hattivatti piparin ehdin pelastaa pellille paistettavaksi ja siitähän sota syttyi. Mennä nyt paistamaan toisen hienot tuotokset. On se omatekoinen taikina tosin niin hyvää, että menee sitä omaankin suuhun pikku biittejä leipomisen lomassa ;)
Teen taikinan aina mummoni ohjeella. Äidin kanssa tuli puhetta Niilon taikinahimosta, ja äiti sanoi, että hekin söivät pienenä taikinaa salaa jääkaapista ja silottivat pinnan, ettei mummo olisi huomannut :D Ymmärrän hyvin.

Miia

 



Sämpylän väliin

Pulled Chicken eli nyhtökana tulille. Hieman hidas, mutta melko vähätöinen herkku vaikka sitten sen sämpylän väliin. Omnom omskis.

Nyhtökana
3-4 annosta

Kanan Paistileikettä n. 600-700g

Maustekastike
1/2 dl tummaa siirappia
1/2 dl fariinisokeria
1/2 dl omenaviinietikkaa
1/2 dl soijaa
2 tl sambal oelek -chilitahnaa
4 valkosipulinkynttä murskattuna
Peukalonkokoinen pala tuoretta inkivääri raastettuna (jokainen voi oman maun mukaan valita sopivankokoisen peukalon)
mustapippuria myllystä
3 tähtianista
tuoretta chiliä (maun mukaan)

2 rkl Dijon-sinappia
2 rkl ketsuppia
suolaa

Lado paistileikkeet uuninkestävään vuokaan. Sekoita maustekastikkeen aineet lukuun ottamatta sinappia, ketsuppia ja suolaa. Kaada puolet kastista kanojen päälle ja peitä vuoka foliolla.
Kypsennä n. 2 tuntia 150 asteisessa uunissa.
Anna kanojen hieman jäähtyä. Siivilöi liemi kattilaan ja keittele kasaan, kunnes siitä jäljellä noin puolet (muuttuu siirappimaisemmaksi). Nyhdä kana.
Lisää keitettyyn liemeen revitty kana, loput maustekastikkeesta, ketsuppi, sinappi ja suola.
Sekoita tasaiseksi ja kuumenna. Tsekkaa maku.

Ohjeen pohjana on Kariniemen Pulled Chicken, mutta olen tuunannut sitä hieman omien kaappien sisältöjen mukaan. Alkuperäisessä on mm. riisiviinietikka omenaviinietikan sijaan. Meillä niin vähän menee muuten etikkaa mihinkään ja kun kaapissa omenaviinietikkaa oli, lorautin sitä. Sopi.
Vähän reilummin laitan valkosipulia kuin alkuperäisessä ohjeessa. Nämäkin makuasioita. Tähtianikset ovat jäänne glögikaudelta, joten viskoin niidenkin jämät matkaan, ostetaan ensijouluna uudet. Aiva kuule hyvi sopi neki.

Reipas tietty tekee itse kuohkeat sämpylät, mutta minä ostin kaupasta valmiit. Ihan niin reipas en jaksa näin juhannuksena olla.

Kuvia sitten valmiista tuotoksesta jahka ehdin taaskaan sitä kuvaamaan, ennen kuin uunivuoassa on jäljellä vain roiskeet ;) Että rivien välistä: Tee vähintään tuplana.

 

Miia

Ristiäisvalmisteluja



Huomenna on pääpäivä! Tirppa saa vihdoin nimen eikä minun tarvitse enää varoa mölisemästä ohi suuni ;) Järjestelyt ovat kovassa vauhdissa ja ikävä kyllä suurimpia suunnitelmia, eli tarjoiluja jouduttiin muuttamaan ihan lennosta vielä eilen. Täytyy sanoa, että pari päivää ennen ristiäisiä on jäätävää saada viestiä, ettei leipominen onnistukaan sovitusti, koska perheessä jyllää vatsatauti. Tosin, eipä siinä vaihtoehtoja ole. En todellakaan kaipaa meille vatsatautia saati halua vieraitamme sairastuttaa. Eli ei muuta kuin hätäsoittokierrokselle, kuka ehtii leipomaan näinkin lyhyellä varoitusajalla jonkinmoista täytekakkua ja voileipäkakkua. Onneksi lähipiirissä on muitakin osaavia käsiä niin saadaan kakut pöytään. Oli vain harmillisen suuret suunnitelmat täytekakun osalta, jotka ei nyt ainakaan siinä muodossa toteudu, mutta joskus toiste sitten sellainen lakritsi-suklaa unelma isketään pöytään. (Opettelen tekemään sen vaikka itse!)

Väriteeman rajaaminen osoittautui haastavaksi, joten päätin lyödä tiskiin kaikki kivat pastellit. Oikeastaan suurin vaikutus väriteemaan oli Sinellin silkkipaperivalikoimalla. Että näin. Vetäkää itse johtopäätökset oliko laaja vai ei.

On tässä huushollissa vain melkoinen siivoaminen. Kyllä tämän siivoaa ja järjestää, mutta kun parivuotiaan kanssa sen saa tehdä monen monituista kertaa, alkaa jossain vaiheessa imurin varressa roikkuminen nakertaa. Mattoakaan en uskalla laittaa lattiaan kuin vasta huomenna ennen vieraiden tuloa, joku siihen kippaa jotain kuitenkin, kokemuksella. (Kaksi olkkarin mattoa odottaa pesulaan pääsyä, toisessa kahvia kupillinen, toisessa tölkillinen olutta, kiva kiva.)
Mutta verhot ja pöytäliinat on nyt pesty ja silitetty, pom pomit askarreltu, vaatteet valittu ja kahvikupit roudattu mummolasta. Pikkuleivät saa kaupasta ja yhden kakun leipasen illalla. Että eipä tässä tarvitse kuin pikkasen siivoilla niin homma on siinä. Joo-o. Pikkasen. Mutta en ittuillaksenikaan viitsi nyt päivällä siivota, vaan odotan isännän kotiin ettei hän vain jää paitsi tästä "ilonpidosta". Roikun tämänkin tehokkaan siivousajan mieluummin päivittäen tätä totaalisen hunningolle jäänyttä blogia, jota kukaan tuskin enää edes seuraa. Ihan sama.

Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta kuinka voisikaan kun ollaan Petäjävedellä. Ja Maijan sanoin, nimenhän saa vaikka kaurapuurolla. Totta. Mitä mäkin tässä panikoin. Puurokattila tulille jos muut kusee.

"Älä huoli Tirppa, kyllä me sulle nimi saadaan!"

Miia

Ruokakuvauksissa

Eilinen oli kyllä ruoan täyteinen kuvauspäivä. Hienoisen tauon jälkeen kaivoin taas kameran esille (kuulostaa siltä, että mun kaikki elektroniikkalaitteet on ollu pölyttymässä) ja suuntasin Maijalle kuvaamaan. Vielä kun kykenin pakkini kanssa.
Maijalta on taas lähdössä pässit lihoiksi ja ajatus oli, että kuvataas nyt setti helppoja arkiruokia jotka saa valmistettua kilosta karitsan jauhelihaa. Linssin alle päätyi karitsakaalipata, karitsakeitto ja kreikkalaishenkiset karitsapullat. Voin kertoa, ettei nälkä ehtinyt yllättää päivän aikana ;) Eikä maistunut villasukka!
Ruokaa on aina mukava kuvata, se kun ei liioin karkaa linssin edestä. Tosin olisitte nähneet miltä näytin kun seisoin ruokapöydän päällä jakkaralla, niska kumarassa kun katto tuli vastaan. Ison mahani kanssa. Siitä olisi pitänyt saada kuva :D Hieman haasteellinen tuo 45mm objektiivi näissä vähänkään laajempaa kuvaa vaativissa...
Stailausapuna hääri Riikka Sateenkaarentaa sisustuspuodin takaa. Oli huomattavasti helpompi kun sai itse keskittyä pääasiassa kuvaamiseen, kun joku toinen hoiti kapustojen sommittelut!
Meillä on kasassa hyvä osaava porukka, jossa kaikilla on oma tonttinsa ja on näillä kuvauksilla pieni taka-ajatuskin tulevaisuudelle, mutta siitä sen enempää hiiskumatta. Aika näyttää ;)

Miia

Terveisiä sairastuvalta!

Ei naurata yhtään kun koko komppania sairastaa yhtaikaa. Perjantaina alkoi kurkkua kutitella yhdellä jos toisella ja sieltähän se virus sitten puski itsensä läpi. Eilen käytiin koko perheen voimin anelemassa droppia, kun tuntuu, että seuraavalla yskäisyllä käteen jää henkitorvi. Mälsää, mutta parempi nyt kuin aattona.

Lauantaina päästiin (oloista huolimatta) isännän kanssa ihan kaksin liikenteeseen. Jouluostoksia, valkokankaalla pieniä miehiä taistelutantereella ja hyvää ruokaa Fransmannissa. Päälle kunnon yöunet. Näillä jaksaa taas :) 

Jouluvalmisteluita pitäisi aloittaa, vaikkei kunto ihan kohdillaan olekaan. Viikonloppuna luvassa kuusen metsästystä, bataattilaatikon pyöräytys ja siivoilua. Eilen tein pienen testierän fudgea ja taidanpa pyöräyttää vielä isomman satsin parina eri versiona ja tehdä niistä pienet viemiset joulupöytiin. Niin hyvää, että hampaita vihloo!

Miia

Kivinen tie

Kivinen tie suoraan sydämeen. Rocky road.

Kaksi levyä Fazerin sinistä, pieniä vaahtokarkkeja ja hunajapaahdettuja maapähkinöitä, päälle mantelirouhetta.

Pelkkä katsominenkin lihottaa.

Miia

Päivät vierii

Taas hurahti päiviä ettei konetta ehtinyt edes avata. On juostu kuvaamassa taljoja ja postikortteja, suunniteltu tulevia hulluja (hyvällä tavalla) prokkiksia, leikkikutsuiltu, Noshailtu (jälleen), shoppailtu viimeisiä joululahjoja, pyörähdetty Ikeassa törsäämässä ja mitähän vielä. Virkattu ainakin. Pienikin oma hetki kun liikenee, kaivan koukut ja langat. Isäni totesi, että alkaa olla viitteitä isomummosta, häneltä kai piilotettiin koukutkin välillä ;) Vimmatulla vauhdilla tulee tabletin pussukkaa, tyynynpäällisiä ja koreja. Koko ajan pukkaa lisää uusia ideoita mitä kaikkea Tuubista voisi virkata, mm. pöytätabletteja ja Hayn Hee tuoliin istuinalunen. Virkkaamisella on mieltä rauhoittava vaikutus, hyvää vastapainoa tälle hektisyydelle. Käy vaan kukkarolle tämä(kin) mielenrauhan tavoittelu.

Joulu koristuu pikkuhiljaa. Viikonloppuna ryöstin Maijan mailta pienen kuusen ruokapöytää koristamaan. Hirmu söpö. Niilokin antaa sen olla rauhassa. Torsti tosin meinasi viedä sen mennessään juostessaan pallon perässä, sotkeentui valojen johtoihin. Äliö.

Ostin Kotilieden Leivonta lehden ja arvatkaa vaan aiheuttaako pienen leivontabuumin. Voisin kokeilla Karpalounelmaa, Kinkkuquichea, Siirappisia saksanpähkinäpullia, Fariiniruutuja, Piparkakkubiscotteja ja Valkosuklaa-karpalofudgeja. Näin niinku alkuun :D

Tarvitsisin vain ihan pikkasen enemmän aikaa.

Miia

Helppoakin helpompi DIY-garland

Viime reissulla Ikeassa törmäsin pyöreisiin kartonki pyörylöihin. Mietin mihin niitä on ajateltu käytettäväksi, pöydälle heiteltäväksi? Otin paketin ja kotona tajusin. Garland. Palloviiri. Tai jotain. Jouluna ikkunaan, seinälle, kuuseen tai vaikka takkaan ripustettavaksi. 

Äiti epäili pystyykö ompelukoneella surauttamaan kartongin hajoamatta ja langan vetämättä mytyksi palluroiden väleissä, mutta mitä vielä. Helppoa kuin mikä! :) Ja halpaa. Oisko pussillinen pyörylöitä maksanut 99 senttiä. Ei ainakaan hinnalla pilattu joulukoriste!

Pakko antaa vielä leipävinkki loppuun! Iskä toi Caffitellan Herkkukassin missä oli joulutorttujen ja vaniljamunkkien lisäksi kolmea erilaista leipää (pullaleipää). Mutta hitto miten hyviä, varsinkin Kreikkalainen leipä. En pysty lopettamaan tuon leivän syömistä ennen kuin se on loppu :D

Miia

Piparin tuoksua (ja vitutuskäyrää)

Tonttuja ei sentään vielä juokse, mutta ensimmäiset satsit pipareita on jo paistettu. Ja aikalailla jo syötykin. 

En ole koskaan tehnyt kaupan taikinasta enkä tehnyt nytkään. Äidin reseptillä mentiin tälläkin kertaa. Kysyn joka vuosi samaa, kuinka kauan näitä paistetaan, vaikka tyhmä kysymyshän se on. Mene ja tiedä.

Piparit

250 gr voita

2 dl sokeria

1,5 dl siirappia

2 tl neilikkaa

2 tl kanelia

1,5 tl inkivääriä

1 tl pomeranssia

3/4 dl kaakaojuomajauhetta

Kiehauta yllä olevat kattilassa ja jäähdytä. 

Vatkaa joukkoon 2 kananmunaa.

Sekoita alla olevat keskenään ja lisää joukkoon.

3 tl soodaa

1 tl suolaa

n. 500g vehnäjauhoja

Yöksi jääkaappiin. Paista uunissa 170-180 asteessa n. 8-10 minuuttia. (Meillä kiertoilmalla 170 asteessa 8 minuuttia oli pienille pipareille ihan maksimi.)

Ja sitten siihen vitutuskäyrään:

Tänä aamuna manasin meidän "paremman" auton suohon. Pakkasta -0,9 astetta ja auto ei käynnisty. Uskomaton paska, sanon minä. Tietenkin miehen syy. Jättää nyt meille pihaan auto joka ei liiku. Langan toisesta päästä sain vastaukseksi, että pakko hänen oli kuitenkin töihin lähteä. No joo, ihan pätevä syy, mutta silti ;) Vituttaa kuitenkin. Onneksi samalla hetkellä kun paiskoin vihaisena auton ovia, naapuri sattui olemaan menossa myöskin kerhoon ja minä siinä sit x-hyppäilin ja vilkuttelin, että tajusi napata meidät kyytiin. Päästiin siis lopulta kerhoon ja takaisin, ei tullut pitkää maanantaita kotosalla. Kyllä Skeida on välillä ihan nimensä arvoinen.

Mutta piparit on hyviä, se on pääasia!

Autotallissa odottaisi parikin projektia, puolapuut ja vanha päästävedettävä lastensänky, joka haettiin lauantaina Maijalta. Niiden kanssa pitäisi päästä piakkoin eteenpäin :)

Miia

Hiljaisuudesta nauttimisesta

Päiväuni aika. Takkaan tuli. Sen syttyminen otti tänään taas aikaa. Tunnin se siinä kyti ja sammui vuoronperään. Luovutin. Myöhemmin huomasin, että oli taas sytyttänyt itsensä. Ota tuosta nyt joku tolkku...

Iso muki glögiä, eilen leivottuja pipareita auralla (piparit loppui, jatkan pelkällä auralla ja syön huomaamattani koko paketin, hups) ja kesken jäänyt virkkuutyö esiin. Näistä päivittäisistä parin tunnin hiljaisista hetkistä pitää osata nauttia. Turha sitä "omaa aikaansa" on tuhlata pyykinpesuun tai muihin kotiaskareisiin. Tämä on se hetki, jolloin voin tehdä mitä lystään. Yleensä en lystää kovinkaan paljon. Välillä nukun itsekin, nautin glögiä rauhassa, virkkaan (tämä on mahdotonta muulloin kuin yöllä tai päikkäreiden aikaan) tai vain tuijotan liekkiä. 

Näillä sitä sitten taas jaksaa odottaa isiä töistä kotiin meitä viihdyttämään :) 

Pari päivää rauhaamme on tosin häirinnyt pikkumieheen rantautunut räkätauti - nice. Tätä räkäpaperien määrää....

Illasta olen lupautunut kuvaamaan serkkuni vaimon pitopalvelun pikkujoulutarjoiluja. Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta. Saisko pienen dogibagin?

Miia

Pakkaspäivän keittolautanen

Olen viime aikoina hurahtanut sosekeittoihin. Ehkä siksi, että niihin voi laittaa kaapista likimain kaikki jämät ja kun tekee kunnon kattilallisen, sitä syödään ainakin se kaksi päivää eikä tarvitse vaivata päätään heti mitä tänään syödään -kysymyksillä.

Mitä kaapissa milloinkin on, sekaan vaan. 

Lauantaina kuorimen armottoman terän alle joutui mm. porkkanaa, perunaa, bataattia, selleriä ja kukkakaalia (okei, viimeisintä ei tarvii kuoria). Neljän litran kattila tulille, piripintaan kasviksia (nää taitaa kyllä olla pääasiassa juureksia..), sekaan luonnollisesti vettä ja kasvisliemikuutio.
Porisee.
Soseeksi sur sur.
1/3 osa voimakkaasta koskenlaskijasta, inkivääritahnaa (ehkä 1 rkl, ainakin?) ja purkki smetanaa. Sötkötä niin, ettei jää sulatejuustopaakkuja - vaikka itseäni nekään eivät haittaisi, lähinnä kauneusvirhe.
Oman maun mukaan mausteita, itse olen hurahtanut Provencen yrttiseokseen, sitä menee reippaasti. Suolaa, tietty.
Kivaan kippoon ja kukkura raejuustoa päälle. (Ei kannata pihtailla sen raejuuston kanssa!)

Ei muuta kuin OMNOM.

Miia

Makeanhimon surma

Olen tämän saattanut aiemminkin jakaa kanssanne, mutta tässä tulee taas. Vakioleipomukseni nro 1. Nopea, helppo, herrrrkullinen, taltuttaa makeanhimon takuulla :) Aineetkin löytyy miltein aina kaapista, appelsiinimarmeladia nyt lukuunottamatta. Tätä tuli parin päivän sisällä tehtyä kaksikin kertaa, ihan vain koska ei ollut muutakaan "kahvileipää" käsillä :)

Appelsiinisuklaakakku

3 kananmunaa

4 1/2 dl sokeria

6 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

3 rkl appelsiinimarmeladia

150 g voita sulatettuna

2 1/4 dl vehnäjauhoja

Sekoita aineet tasaiseksi taikinaksi ainesluettelon mukaisessa järjestyksessä. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla (tai voitele), kaada taikina kulhoon ja tasoita pinta. 190-asteisessa uunissa keskitasolla 25-35 minuuttia, niin että jää keskeltä hiukan kosteaksi. Tarjoillaan jäähtyneenä (tosin meillä ei ehdi koskaan jäähtyä ennen kuin ensimmäinen on jo kärkkymässä omaa palaansa).

Herkkua.

Ohje on poimittu Purtavaa Pohjolasta -kirjan sivuilta.

Miia

Eilisen kootut

Löydettiin eilen uudet lenkkipolut koirien kanssa. Ihan oikeita polkuja, ei niitä riistapolkuja, jotka niin monesti ovat auttaneet meitä vain eksymään syvemmälle männikköön. Illalla tekaistiin kurnivassa nälässä pikapizzat rillan päälle - pekonia, kanaa, naudanpaistia ja tietty iso kasa rucolaa ja basilikaa. Linjat kiittää.

Miia