Pitkästä aikaa

Terve toverit! Pitkästä aikaa kaivan läpyskän pölyn alta. Mistähän sitä aloittaisi. Tulee varmaan sellainen kirjallinen varpusparvi kun asiat on kasaantunut ja kaikesta yrittää kertoa kerralla. Noh, yritetääs, kaivakaa suojalasit silmille ;)

Kaikki vapaa-aika, tai no kaikki ja kaikki, suurinosa kuitenkin, on mennyt ihan ompeluksiin. Olen melko innostunut uudesta saumuristani ja pakkohan sillä on suristella kun sellainen nyt kerta on nurkissa. Hieman olen vielä ulapalla kyseisen vekottimen kanssa, suomenkielisestä käyttöoppaasta kun tärkeimmät sivut ovat toisella kotimaisella kielellä, joka ei oikein taivu. Kiva. Mutta onneksi apua on lähipiiristä saatavilla. Ottobre -lehti on osoittautunut oikein oivalliseksi lastenvaatteiden kaavojen suhteen. Ensimmäinen ikinä tekemäni trikoopaita (alla) ja päätyi ihan käyttöön asti. Se on paljon se ;) Samalla Mr. Bear kaavalla taidan tehdä ainakin tusinan peruspaitoja Nipalle :) Kankaitakin on tullut tilailtua sieltä täältä, ei materiaalikaan lopu ihan heti. Jos nopeasti haluaa kankaita, niin suosittelen lämpimästi Noshia ja Käpystä. Näistä tulee kankaat nopeimmillaan seuraavaksi päiväksi! Sopii tällaiselle "pikkaisen" hätäiselle paremmin kuin hyvin!

Kaitalehuolittelu ei ihan ole mun lemppariosuus ompelussa, mutta sekin alkaa sujua... NOT! Tosin paidan helman huolittelu kaksoisneulalla on vielä syvemmältä, se makkara mikä muodostuu siihen kahden ompeleen väliin - MUR. Ilmeisesti alalangan kireyttä säätämällä siitäkin pääsee, mutta en tiedä mistä omassa koneessani kyseistä löysätään..... ÄITIII!!?!

Että sellaista ompeluosastolla.

Sitten raskauteen. Tänään huidellaan viikoilla 36+0. Aika kypsää. Saisi puolestani jo tulla. Painaa aika ikävästi alakertaa ja liikehdintä on tuskaisen temmokasta. Yöllä ei pysty nukkumaan kun joko närästää tai moukkua tulee molempiin kylkiin, kääntyminen kyljeltä toiselle vaatisi vinssiä. Odottaminen ei tässäkään lajissa ole heiniäni. Pari ekstra ultraa on tiedossa kun sf-mitta ei kasva ihan käyrien mukaan, mutta johtunee siitä että tyyppi on jo lähtökuopissa. Pari viikkoa takaperin pitkän uran tehnyt lääkäri ei ainakaan havainnut mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa, joten jospa siltä vältyttäisiin. 

Oma vanhenemisen vuosipäivä olisi loppukuusta, viettäisiköhän sen synnärillä vai vaikka elokuvissa? Luokkakokouksen ensi-ilta taisi osua samalle päivälle, se ois kyllä nähtävä :)

Ajatus katkeaa kokoajan kun jään toljottamaan ulkona häikivää auringonpaistetta ja niin loppui läppäristäkin akku varoittamatta (ihme tyyppi) joten eilisestä ruokakuvaussessiosta Hakamaan lammastilalla tuleekin sitten oma postaus, kuvat kun on läppärillä ja tämä postaus hoidettiin loppuun tabletilla, jää muuten pian julkaisematta :D

Palataan ruoan merkeissä kun läppäri on kerännyt itseensä riittävästi virtaa viemään edes joku asia maaliin asti!

Tsau.

Miia

Piparin tuoksua (ja vitutuskäyrää)

Tonttuja ei sentään vielä juokse, mutta ensimmäiset satsit pipareita on jo paistettu. Ja aikalailla jo syötykin. 

En ole koskaan tehnyt kaupan taikinasta enkä tehnyt nytkään. Äidin reseptillä mentiin tälläkin kertaa. Kysyn joka vuosi samaa, kuinka kauan näitä paistetaan, vaikka tyhmä kysymyshän se on. Mene ja tiedä.

Piparit

250 gr voita

2 dl sokeria

1,5 dl siirappia

2 tl neilikkaa

2 tl kanelia

1,5 tl inkivääriä

1 tl pomeranssia

3/4 dl kaakaojuomajauhetta

Kiehauta yllä olevat kattilassa ja jäähdytä. 

Vatkaa joukkoon 2 kananmunaa.

Sekoita alla olevat keskenään ja lisää joukkoon.

3 tl soodaa

1 tl suolaa

n. 500g vehnäjauhoja

Yöksi jääkaappiin. Paista uunissa 170-180 asteessa n. 8-10 minuuttia. (Meillä kiertoilmalla 170 asteessa 8 minuuttia oli pienille pipareille ihan maksimi.)

Ja sitten siihen vitutuskäyrään:

Tänä aamuna manasin meidän "paremman" auton suohon. Pakkasta -0,9 astetta ja auto ei käynnisty. Uskomaton paska, sanon minä. Tietenkin miehen syy. Jättää nyt meille pihaan auto joka ei liiku. Langan toisesta päästä sain vastaukseksi, että pakko hänen oli kuitenkin töihin lähteä. No joo, ihan pätevä syy, mutta silti ;) Vituttaa kuitenkin. Onneksi samalla hetkellä kun paiskoin vihaisena auton ovia, naapuri sattui olemaan menossa myöskin kerhoon ja minä siinä sit x-hyppäilin ja vilkuttelin, että tajusi napata meidät kyytiin. Päästiin siis lopulta kerhoon ja takaisin, ei tullut pitkää maanantaita kotosalla. Kyllä Skeida on välillä ihan nimensä arvoinen.

Mutta piparit on hyviä, se on pääasia!

Autotallissa odottaisi parikin projektia, puolapuut ja vanha päästävedettävä lastensänky, joka haettiin lauantaina Maijalta. Niiden kanssa pitäisi päästä piakkoin eteenpäin :)

Miia

Jos avautuminen ei kiinnosta, jätä välistä

Marmatan taas, mutta ainakin varoitin. Tosin jos haluat tuntea, että itselläsi on homma hanskassa, lue ihmeessä.

Nyt eniten ituttaa sähkölaskut, joita tuntuu tulevan sieltä täältä kokoajan, toisesta firmasta laskutetaan siirtoa ja toisesta itse sähköä. Ja se, että siirto on kalliimpaa kuin itse sähkö?!!?!? Eikä kyse ole pikku laskuista, vaan hipovat yhdessä tonnia. Kyllä arjen pyörittäminen on kallista. Ja koska olen suutuspäissäni hyvä syyttämään muita, syytän täten lumetonta talvea. Sietäsit hävetä. Uskallakin tulla näille kulmille uudestaan.

Hyvänä kakkosena tulee ukkosen lojauttama mikälie netin päätelaite/modeemi, jonka Sonera kyllä kävi rivakasti vaihtamassa uuteen (pointsit nopeudesta heille), kertomatta kuitenkaan kustannuksia ja niiden maksajaa. Eli sieltäkin pelonsekaisin tuntein odotan laskua... Sain tuskaltani kuitenkin tehtyä vahinkoilmoituksen, ja nyt odotankin, kuinka vakuutusyhtiön päässä tähän reagoidaan.

Kolmantena särkynyt puhelimen näyttö, mutta tästä en nyt voi oikein syyttää kuin itseäni. Note to self: älä edes yritä heittää koiraa puhelimella, vaikka se kuinka ituttaa katoamistempuillaan ja hyvällä yrityksellä tunkeutua naapurin taloon. Erittäin suurella todennäköisyydellä heität reilusti ohi  ja osut koiran sijaan pieneen kiveen nurmikolla (mitä sekin siinä tekee!)  ja kas noin - näyttö säröilee kauniisti (sentään sirut ei jää vielä poskeen kiinni). Ja tapahtuneesta johtuen itutuskäyrä vain nousee. Enkä nyt tiedä viitsiikö tästä tehdä selontekoa vakuutusyhtiöön..
Jos nyt jotain positiivista hakemalla hakee, niin puhelin oli kyllä surkea, tai on sitä siis edelleen, mutta vielä se toimii.. Samsungissa on siis mielestäni surkea kamera. Harmittaa kun pitikin hajottaa siitä iPhonesta näyttö (pariinkin kertaan), enkä nuukuuksissani ostanut samanlaista tilalle. Voisitteko - hoi siellä ompputehtaalla ja sumisangilla - tehdä näytöt jostain joustavasta materiaalista, lasi ei oikein toimi täällä.

Neljäntenä (aamulla postin tultua ihan ykkösenä!) jurppii perintälasku - kyllä, luit oikein, joka tosin on aiheeton, mutta silti! Palautin tuotteen palautusoikeuden rajoissa ja otin yhteyttä kauppiaasen saatuani palauttamastani tuotteesta muistutuslaskun. Kauppias vastasi, että asia on kunnossa, enkä sitten lähtenyt itse soittamaan laskuttajalle. Nyt kun sain perintälaskun vaikka asian piti olla jo kunnossa, ei meinaa pieni ihminen taas ymmärtää. Kuka nyt ei ymmärtänyt ja mitä!??!  Vieläpä se, etten saa tuollaista hoidettua heti samana päivänä pois, koska on juhlapyhä, saa kuristavan tunteen kurkkuun koko päiväksi. Jos meinaatte periä multa rahat siitä mekosta, niin saisinko sen rievun sitten takaisin, joka on myyty jo jollekin toiselle..
Tästä lähin kartan verkkokauppoja kuin ruttoa (paitsi ettei täällä perähikiällä oikein ole vaihtoehtoja..)

Jospa nyt edes Kela olisi armollinen ja laittaisi kotihoitotuet vähän takautuvasti tulemaan, mahdollisimman nopealla käsittelyajalla, niin selvittäisiin taas tästäkin kurjuudesta.

Yhteenvetona sanottakoon, että kaikki mihin liittyy raha, näyttäisi nyt nostattavan verenpainetta ja harventavan hiuksia.

Onko Elämä sun pakko kusta mun muroihin just nyt, kun kaapissa on muutenkin vähän syötävää?

Parempaan huomiseen,

Miia