Kotona/ At home

Pyöritin kameraa vähän nurkissa. En tosin tänään, menisi linssi jos tätä sotkua yrittäisi ikuistaa.

Miia

You are the butter on my bread

Mahdollisuus tehdä unelmastaan totta, mutta uskallanko tarttua tilaisuuteen? 

Asioilla on tapana järjestyä. 

Päätökset on silti tehtävä itse.

Soljuvaa sunnuntaita kaikille, me lähdetään kuravaateostoksille!

-M-

Kooste kuluneilta viikoilta (vai lasketaanko jo kuukausissa?)

Olen päivät pitkät kotona naperon kanssa, enkä silti saa aikaiseksi vääntää edes pikku postauksia? Aika säälittävää. Kamera kyllä räpsii, mutta tekstin tuottaminen ja kuvien saaminen blogiin asti tuntuu ainaiselta ongelmalta. Mistähän välistä sitä nappaisi vartin ja tuhlaisi sen tähän pikku harrastukseen? Tänään kulutin vartin kuivatessani maljakollista vettä laminaatilta. Olisi voinut tulla sanomista jos olisin vain jättänyt vedet lattialle ja kertonut miehelle päivittäneeni blogia kuivaamisen sijaan ;) Kuivasin ensin lattian, heristelin sormea, naamioin kirosanat ja kannoin yliväsyneen lapsen pinnikseen ja istuin koneelle. Nyt päivitän vaikka katto tippuisi niskaan.

Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista. Niilo oppi kävelemään ilman tukea (jihuu!!!), työkuvioni menivät siihen, ettei kuun lopussa tarvitsekaan enää mennä töihin (jos jotain hyvää, niin sattui parhaaseen mahdolliseen saumaan, kun kotona on pieni lapsi), vanhenin, nyt takana neljännesvuosisata elettyä elämää, kävimme miehen kanssa kaksin tsekkaamassa Trattorian Jyväskylän Lutakossa ja mitähän vielä... Ja niin, poikkesimme Ikeassa ja moikkaamassa kummitytsyä. Kuisti on edelleen kesken... Mutta siis, elämä jatkuu blogihiljaisuuksista huolimatta! :)

Hyvää laskiaistiistaita kaikille! 

 -M-

Talkoot kahden kesken

Urakka ei kyllä nopeudu tämän apulaisen ansiosta, mutta nautin pensselin heiluttelusta ihan himpun verran enemmän kuin ilman apua. 

Kuistin maalaamiseen meneekin taas kauemmin kuin kuvittelin. Luulin saavani homman valmiiksi parissa päivässä, mutta mitä vielä. Illat isäntä juoksee salilla, sählyssä tai väkertää autotallin kimpussa, eikä pikkumiestä tietenkään silloin nukuta, vaan äidin on oltava viihdyttäjänä. Päivisin olen yrittänyt Niilon päiväunien aikaan maalata, mutta nekään kun eivät kestä montaa tuntia, ei etenemä ole päätä huimaava. Ja ei, päivisin en nauti tämän talkoolaisen seurasta, ihan nyt vain näin perjantain kunniaksi :)

-M-

Hymyhuulilla maalikaupoille!

Pääsen vihdoin eroon meidän karmeasta vaaleansinisestä kuistista! Sen maalin kanssa kävi aikoinaan (reilu vuosi sitten) kämmi, jota sattuu harmaiden kanssa kuulemma useasti, paneeliseinistä piti tulla vaaleanharmaat mutta taittuikin erittäin ikävästi siniseen. Lopputuloksen arvasi jo ensimmäistä paneelia maalatessa ja virhe olisi ollut korjattavissa heti, mutta koska luonto ei antanut periksi myöntää sävyn olevan suoraan pikkupoikien huoneen värikartasta, maalasin kaikki siniseksi ja kiukuttelin jälkeenpäin. Nyt kun vuoden päivät ovat täyttyneet eikä jokapäiväinen kyrsiminen lakkaa, otin värikartan kauniiseen käteen ja valitsin uuden sävyn.

Palataan kuistiin ja sen uuteen väritykseen tuotapikaa!

-M-