Sukkasillaan

Ei kai se väärin ole hurahtaa sukkiin. Pistin lasten sukkavarastot kerralla uusiksi. Ärtymystä on aiheuttanut jo tovin parittomat ja etenkin Mallan jalkaan hirmuvauhtia pieneksi jäävät sukat, jotka sitten konttaavalla rullaantuvat jalasta alta aikayksikön. Nyt on sukkaa! On jarrua ja jarrutonta. Lindex pelasti jälleen. Menin itseasiassa katselemaan ihan muuta, mutta jostain syystä jäin jumittamaan sukkaosastolle ja hyvä niin, näitä ihan oikeasti kaivattiin! Ihanat pesukarhut, ketut, karhut, pöllöt ja kumppanit. Enkä sitten osannut valita - yllätys, yllätys, joten otin jokaista.
Posti kantoi tänään lisäksi vielä yhdet Papun sukat, ihanat "eriparit" :D (Hitsi, olisi pitänyt tilata itsellekin aikuisten koko..)

Täytyy muuten sanoa, että joskus verkkokaupat yllättää todella. Tilasin eilen aamulla vähän Papua MiniQ:sta, joka sijaitsee Kuusamossa. Minulle se on lapissa, joten oletukseni oli, ettei sieltä posti kulje kovin vikkelään tänne alaspäin. Ja mitä vielä! Tänään kun hain postia laatikosta, paketti nökötti siellä. Siis mitä?! Oli kyllä nopein toimitus mitä oon kuunaan saanu! Pisteet sinne Kuusamoon! :)

 

Miia

Perhepuistossa

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa Jyväskylässä Harjun kupeessa olevassa Mäki-Matin perhepuistossa. Oli täältäkin ajelemisen väärti :)
Aamupäivällä pakattiin lapset autoihin ja päräytettiin kaverin kanssa Jyväskylään. Parkkipaikan löytäminen meni vähän vaikeaksi tietöiden takia, ja lopulta jätin auton ties minne tienvarteen. Vähän jännitti odottaako autolle palatessa pikavoitto tuulilasissa, kun liikennemerkit olivat vähän hukassa, mutta ei onneksi. Ja parkkipaikka olikin itseasiassa aivan puiston lähellä, 200 metrin päässä kun käytti kävelytietä. Tiedänpähän mihin kurvaan ensi kerrallakin, ahtaaseen taskuun en meinaan edes yritä parkkeerata, valitsen pienen kävelyn sen sijaan :D
Keli oli vähän arvoitus. Välillä aurinko lämmitti oikein mukavasti, välillä tuuli oli viedä tukan mennessään, tuli sieltä pari tippaa vettäkin, mutta selvittiin kuivina. Ei kyllä edelleenkään ole järin kesäinen keli. Sen huomasi puistossa lasten pukeutumisestakin. Osa oli shortseissa ja t-paidassa, osalla kunnon toppaa päällä. Niiloa tuskin paleli, niin vauhdikkaasti tutkittiin uutta puistoa! Itselle olisi pitänyt kuitenkin ottaa lämpimämpää hupparia matkaan.
Kaikkineen puistoilimme kolmisen tuntia. Aika juoksi hyvässä seurassa. Välillä kävimme puiston kahvilasta hakemassa kahvit ja korvapuustit ja lapsille jäätelöt. Kahvilan yläkerrassa oleva kerhotila(?) oli todella siisti (ja ihanasti tapetoitu). Pieni keittiö ja ruokailutila helpottivat kummasti vauvan kanssa liikenteessä olevaa, vaipanvaihdot sujui sutjakasti isossa pesualtaassa (ei mitään hikisiä pikku posliinialtaita). "Olohuoneessa" oli leluja, joilla Niilokin malttoi hyvin leikkiä sen aikaa, että äiti joi kahvinsa ja mutusti korvapuustinsa, syötti ja vaihtoi kuivat pikkusiskolle.
Puistossa porukkaa oli kuin pipoa, ainakin omalla mittakaavallani. Paljonko siellä sitten oikein aurinkoisella kelillä onkaan!

Niilolla vauhtia riitti ja olisi jaksanut vielä kolmen tunnin jälkeenkin paahtaa menemään, mutta äidiltä alkoi puhti loppua. Tietysti uusi puisto uusine leluineen ja liukumäkineen oli niin mielenkiintoista, ettei yhdessä kiipeilytelineessä malttanut kauaa keikkua vaan piti tutkia kaikki. Sainkin rattaiden kanssa kiiruhtaa ympäri puistoa juoksujalkaa painavan lapsen perässä. Turha oli parkkeerata rattaita mihinkään :D
Tämä puistoilu ei takuulla jäänyt viimeiseksi kerraksi. Heti kun lämmin päivä koittaa, suuntaamme uudestaan!

Kotimatkalla poikkesimme vielä ihanalle Nosh-edustajallemme Reetalle hakemaan "rekin tyhjennysmyynti" ostoksemme. Niilolle keltainen Tiikerit paita ja Mallalle Baggy housut. Molemmat vielä reiluja kokoja, mutta ovatpahan jemmassa odottamassa :) Tiikerit kun jatkaa mallistossa vielä syksylläkin, ainakin leggareiden muodossa, eivät ole sitten mitään "menneen talven lumia" kun käyttöön pääsee ;)



Yrittäisiköhän sitä ommella nyt kun molemmat lapsoset painuivat päikkäreille (isompi jäätävän kiukkupuuskan saattelemana) vai zippaisiko itsekin sohvalle. Siinä vasta pulma.

Miia

Dots dots - hihaton body (ja eilispäivän Tiikeri)

Eilen mä sit surauttelin "nopeasti" yhden käyttökelpoiseksi testiommellun hihattoman perus bodyn. Näitä saattaa tulla vinopino, niin peruskamaa. Ja kun suomen kesähän on tunnetusti TUKALAN KUUMA, niin hihattomille on tarvetta. Hahaha. Sarkasmia. Tai ironiaa. En erota niitä toisistaan. (Tätä ei tietty ois tarvinnut julkisesti paljastaa, vaan googlata, mutta meni jo...)
Tekisin mieluummin vielä pitkähihaisia bodyja, koska se kesähän tulee vasta parin kuukauden päästä ja kestää kaksi viikkoa, mutta yhdessäkään Ottobressa jonka omistan, ei ole sellaiseen kaavaa, joten jouduin heittämään heitä tilauksella. Pari vanhempaa lehteä on siis toivottavasti jo matkalla tännepäin:) Ihan huippujuttu muuten tuo vanhojen irtonumeroiden tilausmahdollisuus heiltä. Pisteet sinne!
Sain myös kaverilta lainaan Prymin nepparipihdit(?) eikä enää tarvitse hakata vasaralla neppareiden vastakappaleita toisiinsa siinä toivossa, että osuvat kankaan läpi kohdilleen. Siinä tuli haaveri jos toinenkin. Huippu vekotin eikä tarvitse edes käyttää voimaa.
Ja juuri kun viime postauksessa sanoin, että ensi kerralla kuvaan käyttäjän päällä, meni heti syteen. Puin bodyn Mallalle, virittelin kameraa ja tsädäm, pukellus pitkin rinnuksia. Ei tullut edustavaa kuvaa ei. No mutta jokainen varmaan tietää miltä näyttää istuva, hihaton body vauvalla. Kuvitelkaa se nyt mielessänne. Jes, hyvä. Sellainen siitä tuli :)
Kaava on Ottobren 3/14 Wasp Flight koossa 62, sillä erotuksella että neppareita laitoin vain kaksi. Jos olisin omistanut pieniä, olisin laittanut kolme. En myöskään tehnyt applikaatioita, ei oo mun juttu (ainakaan vielä).
Eihän se vieläkään täydellinen ole. Kaitalehuolittelujen kohdistaminen on sivusaumoissa saumurilla vielä hieman hankalaa, koska alempi kangas vetää aina vähän etusessa neulan alle ja.. No. Niin. Nyt olen alkanut aputikata kaitale kohdan, mikä hieman jeesaa. Kyllä mä vielä opin ;)
Kankaana tässä käytin Noshin minttu/harmaata Polka Dotsia. Ihana kangas. Kaitaleet tein tähän resorista, Noshin minttua sekin.



Yritin myös houkutella Niiloa kuvattavaksi eilispäivän Tiikeri paita päällä, mutta ei ollut suopealla tuulella tämä malli. Hirvittävä raivokohtaus kun pyysin seisomaan sekunnin paikallaan. Juu ei. Selevä. Pidä tunkkis.

 

 

Miia

 

 



Heipat!

Uusi vuosi, uudet kujeet. Melkein kuukauden hiljaisuus, hups. Ei vain ole ehtinyt. Tänne siis. Kaikkea muuta olen kyllä ehtinyt. Kehitin itselleni uuden harrastuksen, ompelun. Juu-u. En ole ommellut sitten yläasteen pakkopullaisten kässätuntien. Ja aloitin nyt niinkin simppelillä kuin mekolla. Haloo. En edes ymmärtänyt mitä tarkoittaa raglanhiha, piti ihan googlettaa. Tein mekkoja itseasiassa kaksikin, eri kaavalla. Sitten perään parit tyynynpäälliset. Eilen valmistui vauvalle leggingsit ja sitä ennen pipo. Tänään hurautin omin kaavoin kapalon. Lähtee lapasesta. Mutta kameralla en ole saanut otettua ainuttakaan kuvaa. Eli ei nyt ole näyttää mitään aikaansaannoksista. Itseasiassa olen siirtänyt kuvavirtani aikalailla Instagramin puolelle, käypä kurkkaa miiamj.

Palataan paremmalla ajalla, nyt suuntaan takaisin kuolaamaan ihania kankaita ja selaamaan uusinta Ottobrea.

Miia

inNOSHtutaan!

Tänään päästiin vihdoin tutustumaan Noshin värikkääseen maailmaan kotikutsujen merkeissä. Tämän päiväinen oli taas niin minua, jotain jää aina vähän viime tippaan. Tällä kertaa avasin oven Reetalle pyyhe päällä hiukset vettä valuen. Onneksi tapanani ei ole pahemmin pynttäytyä, joten ehdin loistavasti sentään pukemaan vaatteet niskaan ennen vieraiden tuloa ;)

Ihanat materiaalit, värit ja sympaattiset kuosit veivät ihan mennessään ja melkoinen settihän sieltä sitten tilaukseen lähti, pääasiassa Niilolle, mutta myös itselle ja tulokkaalle löytyi jotain. Vain isi jäi tällä kertaa ilman. 

En osannut valita turkoosin Kroko-paidan ja grafiitin ribbisetin välillä, joten tilasin molemmat. Oranssit Loose-fit velourhousut olivat niin pehmoiset ja velour materiaalina on aivan huippua, paranee vain käytössä, että nekin tuli sitten raapustettua tilauslapulle. Pikkuiselle, toivottavasti hän suvaitsee edelleen olla neiti, löytyi oranssi Kirsikat-kietaisubody ja tammenterhoin kuvitettu keltainen (vai sahrami?) Sweet Cone solmupipo. Itselleni tilasin kelta-harmaan raitatunikan mahaa verhoamaan. Materiaali vaikuttaa siltä, ettei mene miksikään vaikka pitääkin kasvavan mahan kanssa, eli menee varmasti raskauden jälkeenkin :)  Jotenkin nuo tunikat ja trikoomekot sukkahousujen kanssa tuntuvat nyt paljon mukavammilta päällä kuin tiukat housut ja lyhyet paidat, joita saa kokoajan olla nykimässä kuvun peitoksi.

Naisten kanssa naurettiin pahuksen bonusjärjestelmälle, se vähän kuin pakottaa ostamaan tietyllä summalla, bonustuotteissa kun aina on jokin pakko saada -tuote. Niinpä sitten itsekin tuli tilattua sen verran reippaasti, että sain Niilolle alennettuun hintaan Kamera T-paidan ja rintataskullisen raitapaidan, joita ei muuten enää ole tilattavissa. Noissa kameroissa vain on sitä jotain.. ;)

Kaiken kaikkiaan kutsut olivat oikein onnistuneet, meitä oli hyvä porukka noshailemassa ja tarjoilutkin onnistuivat :) Tarjolle pyöräytin suht vaivattomasti jouluisen juustokakun, mokkapaloja ja suolaisia pikkurullia. Näillä herkutellaan vielä huomennakin.

 Löytyykö ruudun takaa muita inNOSHtuneita?

Miia

Värikoodi pienelle

Reipas viikko sitten kävimme rakenneultrassa ja selvisihän sieltä se sukupuolikin, kunnossa olevien rakenteiden ohella (mikä tietysti tärkeintä). Ensin oltiin kädet ja napanuora niin siveellisesti edessä, ettei täyttä varmuutta saanut, mutta hetken päästä näkymät olivatkin jo paljon selkeämmät. Jos nyt vaatteiden väristä yhtään voi päätellä, joku voisi villisti veikata, että meille tulee tyttö. Ellei se vielä kehitä kivekset jostain. Uskaltauduin jo kuitenkin ostamaan vähän tyttöjen värejä, sillä jos sieltä tulisikin poika, olisi Nipan pienet kuteet odottamassa. 

Aiemmin olin ehdottoman nounou vaaleanpunaista kohtaan, mutta nyt kun tietää, että tytön sieltä pitäisi tulla, en voi olla ostamatta vaaleanpunaista! Mikähän siinäkin on.. 

Kun on käynyt ultrattavana sekä kätilöillä että lääkärillä, täytyy sanoa, että kohdalleni osuneilla ero on valtava. Kätilöt kertovat kokoajan, selittävät mitä ruudulla näkyy ja onko kaikki kunnossa. Asiakaspalvelua, sanoisin. Lääkäri saattaa olla koko toimenpiteen ajan hiljaa, välillä tihrustaa näyttöä ja välillä ottaa reippaasti etäisyyttä näyttöön, aivan kuin olisi nähnyt jotain hyvin epämääräistä. Ja sitten lopuksi vain todeta, että kaikki on kunnossa. Aha. Ja ne kuvat joita saa kotiin viemisiksi. Meinasin revetä kun lääkäri antoi kaksi kuvaa rakenneultrasta käteeni: toinen 4D otos, josta ei pysty edes sanomaan siinä olevan vauva ja normi kuva, jossa hyvin epäselvä sivuprofiili, josta puuttuu mielestäni nenäkin. "Eihän nää nyt mitään valokuvia ole..." Juu ei, älä nyt ainakaan alan vaihtoa harkitse. Olisi jättänyt ottamatta. Noista ei tule kuin painajaisia :D Kätilöillä tuntuu olevan tuo kuvauspuolikin pikkasen paremmin hallussa ;)

Miia

ps. Ulkona on harmaata, sisällä on harmaata. Tuntuu, että silmiä pitää kokoajan hieroa, jotta näkisi paremmin. Paistetta välillä kiitos, surkastuu silmät!