Joulu tulla jolkottaa

Paljon taas pitäisi ehtiä ennen kuin kalenteriin kilahtaa 24. päivä. Lupauduin tekemään vanhemmilleni tänäkin jouluna bataattilaatikon ja saaristolaisleivän, samalla kun teen niitä omaan joulupöytäämme.
Piparien ensimmäinen erä tehtiin kaksi viikkoa sitten ja syötiin siltä istumalta. Olen nyt muutamana iltana saanut kuulla puuttuvista pipareista kommenttia. Uhkasi mies jo ostaa kaupasta jollei ala kohta kuulua. Taidankin tältä istumalta tehdä sen taikinan. Päästään huomenna Niilon kanssa sitten taas piparipuuhiin :) Viimeksi Niilo keskittyi lähinnä taikinan syömiseen. Yhden hattivatti piparin ehdin pelastaa pellille paistettavaksi ja siitähän sota syttyi. Mennä nyt paistamaan toisen hienot tuotokset. On se omatekoinen taikina tosin niin hyvää, että menee sitä omaankin suuhun pikku biittejä leipomisen lomassa ;)
Teen taikinan aina mummoni ohjeella. Äidin kanssa tuli puhetta Niilon taikinahimosta, ja äiti sanoi, että hekin söivät pienenä taikinaa salaa jääkaapista ja silottivat pinnan, ettei mummo olisi huomannut :D Ymmärrän hyvin.

Miia

 



Legopöytä

Legot on meidän perheen ehdoton suosikki. Vaikka niitä onkin aina aivan kaikkialla. Myös siellä imurin pölypussissa. (Joudummekin joka kerta pussia vaihtaessa levittämään vanhan varaston lattialle ennen roskiin viemistä ja napsimaan palikat talteen.)



Legorakenteluille piti saada jokin paikka Niilon huoneessa, paikka johon Malla ei vielä yllä. Ratkaisu löytyi Pinterestistä ja Ikeasta. Lack pöytä. Siihen mahtuu juuri neljä pienempää Lego rakennuslevyä. Väreiksi valitsin sinisen, vihreän ja kaksi beigeä. Vettä, nurmea ja hiekkaa/maata. Harmaita en tähän hätään löytänyt (seuraavaan pöytään sitten ;)) Pöydän kanteen asennusliimaa ja levyt paikoilleen - Legopöytä on valmis. Simppeliä. Nyt eivät levyt karkaa kovemmissakaan leikeissä :)
Kuvien ottamisen jälkeen kävimme Ikeassa ja ostin toisenkin samanmoisen pöydän tälle kaveriksi. Siihen ei ainakaan vielä laiteta levyjä, vaan toimii muuna rakentelu- ja leikkipöytänä.

Minkälaisia Legovirityksiä teiltä löytyy?

 

Miia

Perhepuistossa

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa Jyväskylässä Harjun kupeessa olevassa Mäki-Matin perhepuistossa. Oli täältäkin ajelemisen väärti :)
Aamupäivällä pakattiin lapset autoihin ja päräytettiin kaverin kanssa Jyväskylään. Parkkipaikan löytäminen meni vähän vaikeaksi tietöiden takia, ja lopulta jätin auton ties minne tienvarteen. Vähän jännitti odottaako autolle palatessa pikavoitto tuulilasissa, kun liikennemerkit olivat vähän hukassa, mutta ei onneksi. Ja parkkipaikka olikin itseasiassa aivan puiston lähellä, 200 metrin päässä kun käytti kävelytietä. Tiedänpähän mihin kurvaan ensi kerrallakin, ahtaaseen taskuun en meinaan edes yritä parkkeerata, valitsen pienen kävelyn sen sijaan :D
Keli oli vähän arvoitus. Välillä aurinko lämmitti oikein mukavasti, välillä tuuli oli viedä tukan mennessään, tuli sieltä pari tippaa vettäkin, mutta selvittiin kuivina. Ei kyllä edelleenkään ole järin kesäinen keli. Sen huomasi puistossa lasten pukeutumisestakin. Osa oli shortseissa ja t-paidassa, osalla kunnon toppaa päällä. Niiloa tuskin paleli, niin vauhdikkaasti tutkittiin uutta puistoa! Itselle olisi pitänyt kuitenkin ottaa lämpimämpää hupparia matkaan.
Kaikkineen puistoilimme kolmisen tuntia. Aika juoksi hyvässä seurassa. Välillä kävimme puiston kahvilasta hakemassa kahvit ja korvapuustit ja lapsille jäätelöt. Kahvilan yläkerrassa oleva kerhotila(?) oli todella siisti (ja ihanasti tapetoitu). Pieni keittiö ja ruokailutila helpottivat kummasti vauvan kanssa liikenteessä olevaa, vaipanvaihdot sujui sutjakasti isossa pesualtaassa (ei mitään hikisiä pikku posliinialtaita). "Olohuoneessa" oli leluja, joilla Niilokin malttoi hyvin leikkiä sen aikaa, että äiti joi kahvinsa ja mutusti korvapuustinsa, syötti ja vaihtoi kuivat pikkusiskolle.
Puistossa porukkaa oli kuin pipoa, ainakin omalla mittakaavallani. Paljonko siellä sitten oikein aurinkoisella kelillä onkaan!

Niilolla vauhtia riitti ja olisi jaksanut vielä kolmen tunnin jälkeenkin paahtaa menemään, mutta äidiltä alkoi puhti loppua. Tietysti uusi puisto uusine leluineen ja liukumäkineen oli niin mielenkiintoista, ettei yhdessä kiipeilytelineessä malttanut kauaa keikkua vaan piti tutkia kaikki. Sainkin rattaiden kanssa kiiruhtaa ympäri puistoa juoksujalkaa painavan lapsen perässä. Turha oli parkkeerata rattaita mihinkään :D
Tämä puistoilu ei takuulla jäänyt viimeiseksi kerraksi. Heti kun lämmin päivä koittaa, suuntaamme uudestaan!

Kotimatkalla poikkesimme vielä ihanalle Nosh-edustajallemme Reetalle hakemaan "rekin tyhjennysmyynti" ostoksemme. Niilolle keltainen Tiikerit paita ja Mallalle Baggy housut. Molemmat vielä reiluja kokoja, mutta ovatpahan jemmassa odottamassa :) Tiikerit kun jatkaa mallistossa vielä syksylläkin, ainakin leggareiden muodossa, eivät ole sitten mitään "menneen talven lumia" kun käyttöön pääsee ;)



Yrittäisiköhän sitä ommella nyt kun molemmat lapsoset painuivat päikkäreille (isompi jäätävän kiukkupuuskan saattelemana) vai zippaisiko itsekin sohvalle. Siinä vasta pulma.

Miia

Suuri pieni timpuri

Ihana seurailla lasta (ja miestä) touhuissaan. Niilo niin tosissaan auttaa isäänsä kasvihuoneen kanssa. Siitä tulee maailman paras kasvari kun nämä kaksi sen yhdessä rakentavat :') Tuntuu kulkevan verissä näillä tämä taito ja kiinnostus rakentaa. Ei sillä, en valita <3
Kuvat tulevat vähän jäljessä, kuten instagramia seuraavat saattavat huomata, kasvarihan on jo paljon pidemmällä kuin kuvat antavat ymmärtää. Runko on pystyssä ja ikkunat paikoillaan. Viikonlopun aikana toivottavasti alkaa syntyä kattoristikoita ja päästään kateostoksille :) Minun tehtäväni on kuulemma metsästää sopivat vanhat ovet. Jooo-o. Aloittaisiko Tori.fi:stä.
Hirveän vastahakoisesti mies tähän projektiin ryhtyi, mutta olen havaitsevinani pientä innostumista.... ;)
Kohta on jo juhannus ja sen jälkeen alkaakin miehen LOMA. Saadaan nauttia isukin seurasta kuutisen viikkoa. Ainakin. <3 <3 <3

 

FRIYAY!

 

Miia



Pitkästä aikaa

Terve toverit! Pitkästä aikaa kaivan läpyskän pölyn alta. Mistähän sitä aloittaisi. Tulee varmaan sellainen kirjallinen varpusparvi kun asiat on kasaantunut ja kaikesta yrittää kertoa kerralla. Noh, yritetääs, kaivakaa suojalasit silmille ;)

Kaikki vapaa-aika, tai no kaikki ja kaikki, suurinosa kuitenkin, on mennyt ihan ompeluksiin. Olen melko innostunut uudesta saumuristani ja pakkohan sillä on suristella kun sellainen nyt kerta on nurkissa. Hieman olen vielä ulapalla kyseisen vekottimen kanssa, suomenkielisestä käyttöoppaasta kun tärkeimmät sivut ovat toisella kotimaisella kielellä, joka ei oikein taivu. Kiva. Mutta onneksi apua on lähipiiristä saatavilla. Ottobre -lehti on osoittautunut oikein oivalliseksi lastenvaatteiden kaavojen suhteen. Ensimmäinen ikinä tekemäni trikoopaita (alla) ja päätyi ihan käyttöön asti. Se on paljon se ;) Samalla Mr. Bear kaavalla taidan tehdä ainakin tusinan peruspaitoja Nipalle :) Kankaitakin on tullut tilailtua sieltä täältä, ei materiaalikaan lopu ihan heti. Jos nopeasti haluaa kankaita, niin suosittelen lämpimästi Noshia ja Käpystä. Näistä tulee kankaat nopeimmillaan seuraavaksi päiväksi! Sopii tällaiselle "pikkaisen" hätäiselle paremmin kuin hyvin!

Kaitalehuolittelu ei ihan ole mun lemppariosuus ompelussa, mutta sekin alkaa sujua... NOT! Tosin paidan helman huolittelu kaksoisneulalla on vielä syvemmältä, se makkara mikä muodostuu siihen kahden ompeleen väliin - MUR. Ilmeisesti alalangan kireyttä säätämällä siitäkin pääsee, mutta en tiedä mistä omassa koneessani kyseistä löysätään..... ÄITIII!!?!

Että sellaista ompeluosastolla.

Sitten raskauteen. Tänään huidellaan viikoilla 36+0. Aika kypsää. Saisi puolestani jo tulla. Painaa aika ikävästi alakertaa ja liikehdintä on tuskaisen temmokasta. Yöllä ei pysty nukkumaan kun joko närästää tai moukkua tulee molempiin kylkiin, kääntyminen kyljeltä toiselle vaatisi vinssiä. Odottaminen ei tässäkään lajissa ole heiniäni. Pari ekstra ultraa on tiedossa kun sf-mitta ei kasva ihan käyrien mukaan, mutta johtunee siitä että tyyppi on jo lähtökuopissa. Pari viikkoa takaperin pitkän uran tehnyt lääkäri ei ainakaan havainnut mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa, joten jospa siltä vältyttäisiin. 

Oma vanhenemisen vuosipäivä olisi loppukuusta, viettäisiköhän sen synnärillä vai vaikka elokuvissa? Luokkakokouksen ensi-ilta taisi osua samalle päivälle, se ois kyllä nähtävä :)

Ajatus katkeaa kokoajan kun jään toljottamaan ulkona häikivää auringonpaistetta ja niin loppui läppäristäkin akku varoittamatta (ihme tyyppi) joten eilisestä ruokakuvaussessiosta Hakamaan lammastilalla tuleekin sitten oma postaus, kuvat kun on läppärillä ja tämä postaus hoidettiin loppuun tabletilla, jää muuten pian julkaisematta :D

Palataan ruoan merkeissä kun läppäri on kerännyt itseensä riittävästi virtaa viemään edes joku asia maaliin asti!

Tsau.

Miia

Pienen miehen valtakunnassa

Sänky on valmis! Olen siihen todella tyytyväinen. Väri osui kerralla nappiin ja arvaatteko mitä. Puhuin ihan läpiä päähän kun sanoin, että se on vedettynä vain pinnasängyn kokoinen. Höpö höpö, ihan pitkän sängyn siitä saa. Se tosin huomattiin vasta kun kannettiin yläkertaan kahdessa palassa ja rupesin sitä vetämään ja sitä vain tuli ja tuli :D Nyt siellä on piilossa sellainen pätkä maalaamatta, mutta hoitelen sen sitten kun pidempi sänky on ajankohtainen. Nyt ei malta.

Niilo on kelpuuttanut uuden sängyn mukisematta eikä nukkumaanmeno ole tuottanut ongelmia kuten aiemmin uumoilin. Huippua! On se niin iso poika jo :')

Verho tuli ostettua viime visiitillä Kodin1:stä, Kettu Repolainenhan se siellä. Taisin kyllä listata tämän joululahjatoiveisiin, hups.

Nykyään Niilo siis rymyää meidän vanhassa makkarissa, ja nyt kun katselen noita sinne valitsemiani tapetteja, mietin mikä helvetin aivopieru minulle on aikanaan tullut, kun olen moiset valinnut. No, laskettuani vähän taaksepäin.. Olin raskaana silloin. Sellainen aivopieru. Tästä viisastuneena suuremmat hankinnat ja päätökset kannattaa jättää raskausajan ulkopuolelle. Ellei ole ihan varma, ettei hormonit vaikuta valintoihin ;)

Miia

Joulukuun eka

Joululaulut soi ja elämäni ensimmäinen saaristolaisleipä leivottu ja todettu päteväksi myös joulupöytään. Nisset on kaivettu esiin, suklaakalenteri korkattu ja tonttu rapistelee joulupapereita. Sieltä se Joulu jolkottaa.

Eilen heräsimme kummalliseen valoilmiöön, auringonpaisteeseen. Siitä intoutuneina lähdimme käymään Keuruulla Joulumaassa. Ihana keli, aurinkoa ja pikku pakkanen ilman viimaa. Syötiin riisipuuroa, hörpittiin lämmintä glögiä, ihmeteltiin Joulupukkia ja Niilo pääsi hevosajelulle.

Nyt suti takaisin kouraan, että saadaan makkari kuosiin ennen Joulua!

Miia

Tarvelistalle

Tänään tuli taas selväksi, että yksillä topparukkasilla ei pärjää. Etenkään jos toinen niistä matkustaa aina isin mukana töihin tai on jemma nimisessä piilopaikassa. Jäi taas tänäänkin ulkoilut vähälle, lapaset kun kastuu alta aikayksikön...

Vanha kuva syksyltä, mutta niin symppis. Teetätin juuri tästä ja yhdestä toisesta 30x40 kuvajulisteen. Nyt pitäisi taas hetki odotella... Äh, mä tarviin oman valokuvatulostimenkin! ;)

Miia

Villatuubi

Oi etän että. Syksy ja kaikkee. Kylmää, märkää. Mutta lähituotettu lampaanvilla se on mikä lämmittää! Kaulaa ja mieltä. Hakamaan lammastilalta (jossa suunnilleen asun nykyään) ostamani hahtuvalanka taipui onnettomissa virkkurin käsissäni tyylikkääksi tuubihuiviksi. Eikä muuten vaatinut paljon kädentaitoja ;) Tällaisen siis loihtii kuka vaan. Ihan kuka vaan. Ensimmäinen Niilolle.. 

Nahkarotsista, henkselifarkuista, Noshin kankaasta tehdystä piposta (Hattulin Sannalle kiitokset tästä!) ja villatuubista tuli tosi tyylikäs kokonaisuus! Kyllä tällä kehtasi mennä perhekahvilaan Elleniä moikkaamaan ;)

Ei keinokuituja, ei kutinaa, aivan ihana luonnollinen väri. No voiks muuta toivoo???

Niilon huiviin meni ehkä noin puolikas kiekkoa hahtuvalankaa, n. 50g, 10 koon koukulla, kaksinkertaisella langalla. Silmukoita tai kerroksia en laskenut, silmämääräisesti vain koukku huutaen virkkuroin päiväunien aikana lapsen kaulaan sopivan :)

Seuraava onkin jo tulossa, itselle, lanka vain meni loppumaan kesken. Pitää taas hurauttaa bäitä moikkaamaan :)

Miia

Vallitseva olotila: kaaos

Lelut on levällään. Taulut vinossa. Kaappien ovet selällään. Kompuroin dubloihin ja nostelen koirien vesikupista junaradan osia kuivumaan. Samaan aikaan Niilo tyhjentää keittiön vetolaatikoita minkä ehtii. Hakkaa muumimukeja yhteen, viskoo mummon perintö ultima thuleja ja kaataa soijaa lattialle. Armoa!

Yritys saada siististä kodista kokonaisvaltaisempia kuvia tänne on ollut jo useiden kuukausien ajan silkkaa mahdottomuutta. Siksipä saatte tyytyä pelkkiin yksityiskohtiin. Mutta kyllä mä vielä itseni kasaan... :)

Miia

Hakamaan lammastilalla

Maanantaina pääsimme Nipan kanssa tutustumaan Hakamaan lammastilan toimintaan ja lampaisiin sekä kahteen vierailulla olleeseen tähtöseen. 

Lammastila sijaitsee tuossa ihan nurkilla, jonkun vartin ajomatkan päässä. MLL:n perhekahvila järjesti pienen aamupäivän visiitin sinne ja mekin lähdimme innoissamme karitsoita katsomaan. Voi etänettä kun ne ovat suloisia. Tämä joukko oli muutenkin mukavan kesyä porukkaa, ja pääsimme ihan laitumelle villaisia taputtelemaan. Leo pässi oli naapurissa töissä, muuten tuskin olisi ollut asiaa aidan toiselle puolelle. Osaa pikkuväestä vähän jänskättii, mutta ei meidän ukkoa. Maahan en tosin laitumella tohtinut laskea, olisi hävinneet lampaan pipanat parempiin suihin. Vaikka tokkopa se vaarallista olisi ollut :)

Tilalla oli myös vierailevina tähtinä minipossut Onni ja Sylvi. Sylvi oli noin vuoden ikäinen, tuo musta möhkö, Onnin ikää taas en kuollaksenikaan muista, vaikka sen varmasti kuulin. Noh, nuorempi joka tapauksessa. On tuo possun vatsalinja melkoinen :D Niilosta possuissa oli varmasti paljon samaa kuin Torstissa... 

Hakamaan tilalla lampaat elävät todella luonnonmukaisissa oloissa. Eläimet pääsevät kesät talvet ulos laiduntamaan, maasto on metsikköä kivineen ja kantoineen ja juomavesikin tulee lähteestä eikä niitä turhaan lääkitä. Syksyllä osa karitsoista laitetaan lihoiksi, langoiksi ja taljoiksi. Kaikki käytetään ja teurastamo on tarkkaan valittu. Myöhemmin lihat myydään tilalta suoramyyntinä, ilman turhia välikäsiä, ja menevät kuulemma kuin kuumille kiville. Voin kuvitella - ja siitä syystä ilmoitinkin itseni tilauslistalle, etten vaan jäisi ilman. Mielelläni otan yhden hyvin alusta loppuun hoidetun karitsan meidän pakkaseen, vaikka se nyt kamalalta saattaa kuulostaakin. Hyvin tuotettua lähiruokaa.

Oli todella mukava päivä ja varmasti käymme kesän aikana uudemmankin kerran lampaita moikkaamassa, kunhan pääluku siellä kulmilla kasvaa :)

Miia