Viimeisiä viedään - kukkapenkissä

Vähän kököt kelit on pitänyt meidät sisällä tai kerhoissa, mutta omalla "lantaasilla" ei ole juuri touhuttu. En ole yhtään märkien kelien ystävä, ei vaan nappaa. Asennevamma. On vähän flunssakin pinnassa. Luisuu taas välineurheilun puolelle, mutta jos mulla olis kunnon ulkoiluvaatteet, niin... Mutta kun ei ole, niin ollaan sitten sisällä.
Nyt kuitenkin oli vedettävä huppua päähän ja kipaistava kameran kanssa katsastamaan kukkapenkkiä. Että näinkö mä oikein. Joo, näin mä. Söpö päivänlilja se siellä kukki. Näiden kanssa pitää olla nopea, sillä (ainakin viime vuonna) ne kukki nimensä mukaisesti vain päivän. Siis se yksi kukka. Että jos kukkavarressa on vaikka viisi nuppua, on aikalailla mahdollista nähdä sen kukkivan viiden päivän ajan.. Typerä kukka. Entä jos on juuri sen viikon vaikka lomamatkalla!?!? Jää kukinnat näkemättä. Toivottavasti lomamatkalla näkee sitten jotain mielenkiintoisempaa. Eksyinköhän nyt vähän.
Istuttaessani uusia taimia jätän niiden juurelle aina nimilaput. Ihan vain siksi, että onhan se nyt kiva saada kasville nimikin, jos sieltä jokin seuraavana keväänä nousee. Hyvä yritys, minä. Olisiko pitänyt arvata, että joku pieni ihminen ne laput sieltä kerää ennen kuin äiti ehtii hätiin. Tää on nyt siis vaan Päivänlilja, ehkä joku Happy Ends tai jotain... Kaunis kuitenkin, se on pääasia.

Toinen ylläri oli Sinisarja, jonka ei pitäisi talvehtia kukkapenkissä. Näiden juurakot ovat olleet ihmeen kestäviä. Taitaa olla nyt pari vuotta vanha. Yhden talven se riutui autotallissa kastelematta ruukussa (eikä muuten kukkinut seuraavana kesänä ruukussa). Viime syksynä iskin sen maahan ja totesin, että nähdään keväällä jos luoja suo. No se soi (vai miten hitossa tuo suo taipuu, Satu?) ja keväällä juurakko alkoi puskea vihreää. En kyllä uskonut, että se kukkisikin! Vähän viimetippaanhan tuo kukinta tosin menee, mutta... Hyvä yritys, kaunokaiseni :)

Vieläköhän nousee joku Matti Myöhänen?

 

Miia



Ristiäisvalmisteluja



Huomenna on pääpäivä! Tirppa saa vihdoin nimen eikä minun tarvitse enää varoa mölisemästä ohi suuni ;) Järjestelyt ovat kovassa vauhdissa ja ikävä kyllä suurimpia suunnitelmia, eli tarjoiluja jouduttiin muuttamaan ihan lennosta vielä eilen. Täytyy sanoa, että pari päivää ennen ristiäisiä on jäätävää saada viestiä, ettei leipominen onnistukaan sovitusti, koska perheessä jyllää vatsatauti. Tosin, eipä siinä vaihtoehtoja ole. En todellakaan kaipaa meille vatsatautia saati halua vieraitamme sairastuttaa. Eli ei muuta kuin hätäsoittokierrokselle, kuka ehtii leipomaan näinkin lyhyellä varoitusajalla jonkinmoista täytekakkua ja voileipäkakkua. Onneksi lähipiirissä on muitakin osaavia käsiä niin saadaan kakut pöytään. Oli vain harmillisen suuret suunnitelmat täytekakun osalta, jotka ei nyt ainakaan siinä muodossa toteudu, mutta joskus toiste sitten sellainen lakritsi-suklaa unelma isketään pöytään. (Opettelen tekemään sen vaikka itse!)

Väriteeman rajaaminen osoittautui haastavaksi, joten päätin lyödä tiskiin kaikki kivat pastellit. Oikeastaan suurin vaikutus väriteemaan oli Sinellin silkkipaperivalikoimalla. Että näin. Vetäkää itse johtopäätökset oliko laaja vai ei.

On tässä huushollissa vain melkoinen siivoaminen. Kyllä tämän siivoaa ja järjestää, mutta kun parivuotiaan kanssa sen saa tehdä monen monituista kertaa, alkaa jossain vaiheessa imurin varressa roikkuminen nakertaa. Mattoakaan en uskalla laittaa lattiaan kuin vasta huomenna ennen vieraiden tuloa, joku siihen kippaa jotain kuitenkin, kokemuksella. (Kaksi olkkarin mattoa odottaa pesulaan pääsyä, toisessa kahvia kupillinen, toisessa tölkillinen olutta, kiva kiva.)
Mutta verhot ja pöytäliinat on nyt pesty ja silitetty, pom pomit askarreltu, vaatteet valittu ja kahvikupit roudattu mummolasta. Pikkuleivät saa kaupasta ja yhden kakun leipasen illalla. Että eipä tässä tarvitse kuin pikkasen siivoilla niin homma on siinä. Joo-o. Pikkasen. Mutta en ittuillaksenikaan viitsi nyt päivällä siivota, vaan odotan isännän kotiin ettei hän vain jää paitsi tästä "ilonpidosta". Roikun tämänkin tehokkaan siivousajan mieluummin päivittäen tätä totaalisen hunningolle jäänyttä blogia, jota kukaan tuskin enää edes seuraa. Ihan sama.

Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta kuinka voisikaan kun ollaan Petäjävedellä. Ja Maijan sanoin, nimenhän saa vaikka kaurapuurolla. Totta. Mitä mäkin tässä panikoin. Puurokattila tulille jos muut kusee.

"Älä huoli Tirppa, kyllä me sulle nimi saadaan!"

Miia

Kuusi

Illaksi luvattu kunnon lumipyryä, jos oikein ymmärsin, eikä haittaa yhtään! Ahistaa tämä harmaus ja jatkuva vesisade, tuntuu painavan hartioita entisestään alaspäin. En pidä tästä vuodenajasta lainkaan jolloin pitäisi päivälläkin pitää valoja päällä. Tarvis ruveta syömään jotain onnellisuusruokaa... Aloitan glögistä. Jos jaksaisin, hakisin kaupasta myös briejuustoa, oli se kuinka kiellettyjen listalla tahansa. Mutta kun en jaksa. Toisipa posti edes jotain hyvää luettavaa.

Jotain positiivistakin olisi kuitenkin! Ystävä hyvä paransi läppärini, asensi käyttiksen uudestaan ja nyt löytyy photari ja lr myös läpyskästä! Ehkä blogin vähän takunnut päivityskin alkaa olla historiaa, kun voi kuvat muokata menossakin ja mikä parasta - vaikka sängystä käsin. Joululahjaksi kaavailin itselleni sitä aiemmin höpisemääni näytön kalibrointilaitetta. Saisin jonkinlaisen mielenrauhan näiden kuvien kanssa ;) Näyttäisivät edes omilla näytöillä samanlaisilta ja todellisuutta vastaavilta.  

Ihana pikku kuusi tarttui mukaan Ikeasta. Tulee hippasen jouluinen fiilis, mitä tunnun jo selvästi hakevan. Tajusin vasta kotona että olisi pitänyt osaa useampi. 

Olisiko liikaa laittaa tähän jo nyt pari pientä palloa....? Voi olla.

Miia

Eilisen kootut

Löydettiin eilen uudet lenkkipolut koirien kanssa. Ihan oikeita polkuja, ei niitä riistapolkuja, jotka niin monesti ovat auttaneet meitä vain eksymään syvemmälle männikköön. Illalla tekaistiin kurnivassa nälässä pikapizzat rillan päälle - pekonia, kanaa, naudanpaistia ja tietty iso kasa rucolaa ja basilikaa. Linjat kiittää.

Miia

Teatime

Parin tunnin hengähdyshetki. Teetä, raparperipiirakkaa ja kimppu syreenin oksia. Niiden tuoksua ei vain voita mikään. Tässähän ihan rentoutuu.

Miia

Kasvipäiväkirja 1.6.

Äiti ja isi saivat viettää laatuaikaa kun Nipa oli yökylässä mummolassa. Todellista laatuaikaa, teimme ihan samoja asioita kuin normaalistikin, hidastetulla temmolla vain. Ilman silmiä selässä. Maittavaa ruokaa, saunomista ja elokuva. Ja mikä parasta, saatiin nukkua pitkään.
Tänään otettiin vielä ilo irti ja tehtiin kaikenlaista pientä pihapuuhaa. Minä nyt lähinnä kiskoin rikkaruohoja ja kuljin kameran kanssa, isännän maalatessa sokkelia, pestessä terassia, siistiessä puidenalusia, leikatessa nurmikkoa ja mitähän vielä...

Tämä sateinen ja viileämpi jakso helteen jälkeen on saanut kasvit ottamaan pyrähdyksen. Tuntuu, että päivittäin pitää kierrellä ihmettelemässä istutuksiaan, ettei vain mitään jäisi huomaamatta. Siksipä ajattelinkin pitää jonkinlaista kasvipäiväkirjaa, täällä. Kuvien muodossa. Mikä kukoistaa ja kuihtuu milloinkin.

---

Akileija aloittelee kukintaansa, nimi vain on vähän hakusessa vielä. 

Samoin pikku särkynyt sydän.

Keltaiset rikkaruohot houkuttelivat paikalle myös keltaisen hämähäkin. Hämmentävä otus.

Pari helmililjaa huojuu kivien lomassa.

Tähkälaventelit huumaavat herkkyydellään. Kunpa nämä selviytyisivät monivuotisina ja leviäisivät penkissä.

Raparperi uhkuu elinvoimaa, vielä hetki sitten epäilin, nouseeko penkistä mitään.

Niilon pienet sormet ovat saaneet orvokit vähintään triplaamaan kukintansa. Turhaa kielsin poikaa nyppimästä ;)

---

Miia

Kestomultaus kynsien alla

Kelit hellii, ei voi muuta sanoa! Eilen Niilon päiväunien aikana käristin itseäni ihan huolella, terassin lämpötilojen paukutellessa +33,4 asteessa. Se tunne kun makaa aivan liikkumatta ja lämpö väreilee iholla. Se on kuulkaa kesä nyt, jos ette vielä itse moista havaintoa ole tehneet ;)

Viikonloppu oltiin totaalisen out. Siis aamusta iltaan ulkona. Nypittiin rikkoja nurmikolta, tehtiin "hiekkalaatikkoa", pestiin mattoja, juostiin Urhon kanssa rinkiä mätsäreissä, siirreltiin kiviä ja ihmeteltiin kasvua kaikkialla. Jalkapohjissa kestopigmentointi ja kynsien alla sentin kerros multaa. 

Kirjopikarililjat hämmästyttävät aina vaan, vuodesta toiseen kauneudellaan. Niilon 1-vuotispäivän kunniaksi istuttamani Komeaonnenpensas (ylinnä) oli istutushetkellä keltaisenaan kukkia, nyt kukat ovat vaihtuneet vihreisiin lehtiin. On tosin II-vyöhykkeen laji (olemme nelosella), mutta myyjä sanoi sen olevan kestävämpää sorttia, ja menestyvän kyllä, jos paikka vain on suotuisa ja suojaisa. Nähtäväksi jää kuinka suotuisa tuo paahteinen terassin edusta on. Talvella talo blokkaa ainakin pahimmat pohjoisen viimat. Soisin sen menestyvän, sillä 55e pensaasta tuntuu aika kovalta hinnalta, jos sen kuolo korjaa ensimmäisen talven jälkeen.. 

Kasvihuoneen paikka ammottaa edelleen tyhjyyttään, tarkastuskaivoa lukuunottamatta. Typerät sähkölaskut pilaavat kaiken..

No mutta, ennen kuin vaivun synkkyyteen, suuntaan äkkiä aurinkoon, kukkapenkkien ympärille pyllistelemään. 

See ya!

-Miia-

Pakkasukon olisi nyt syytä tarkistaa kalenterinsa...

Lunta toukokuussa, jumankauta nyt! On tullut varmasti ennenkin, kesäkuussakin varmaan useina vuosina, mutta tuon lämpimämmän jakson jälkeen tuntuu kuin joku kusisi muroihin, eikä suinkaan hunajaa. 

Pakkasen vielä ymmärrän, mutta tuo märältä tiskirätiltä kasvoilla tuntuva nöyhtä joka tippuu taivaalta.. Ei pysty.

Kuinhan mun rucolan tuolla kasvimaalla käy, kun se meni jo itämään ja pieni vihreä vana siellä jo näkyi.. En uskalla käydä katsomassa.

Onneksi en koskaan ole esitellyt blogiani järin "hyvänmielen" tai "positiivisten ajatusten" blogina, sillä nyt viime päivinä on tullut maristua vielä normaalia enemmän. 

Pahoitteluni siitä. Elämä vaan on epäreilu. Talvi sijoittuu marras-maaliskuulle, pakkasukko hoi, valoja tauluihin.

Marisija

Glada vappen vaan kaikille!

Ei kummoisia vappusuunnitelmia, frisbeegolffia ja ulkona oleskelua, jos sää sallii ja jotain pientä vappubrunssia voisi huomiselle ehkä kaavailla. Ensin tarkistan kuitenkin sen sääennusteen. Vaput ovat aina niin arvaamattomia..

Musta5101 arvontakin on nyt vihdoin suoritettu, kiitos kaikille osallistuneille. Tällä kertaa onni oli myötä nimimerkillä Titteli Tuure. Onnittelut! Laitan sinulle s-postia pikapuoliin, niin saadaan paketti postiin :)

Miia

Hitusen pääsiäisfiilistä

Olen vähän toivoton kaikkien koristelujen kanssa, oli kyse sitten joulusta, pääsiäisestä tai syntymäpäivistä. Katselen ja ihailen kyllä erittäin sujuvasti muiden valmisteluja ja askarteluja, mutta oma toteutus jää aina viime tippaan tai sitten kokonaan.

Haluaisin ihan todella väkertää oikeista kananmunista jotain kaunista, mutta kun ei. Ensinnäkin, miten sen itse tavaran saa ulos siitä kuoresta ja mihin sen sitten käyttäisi, toiseksi se valinnanvaikeus, kuinka sen hienon kuoren jonka sai kuin ihmeen kaupalla pysymään ehjänä, koristelee. Dippaako, glitteröikö vai tussaako. Sitten kun vihdoin ajatus askartelusta on kirkkaana mielessä, huomaan, että onkin jo pyhäpäivä ja mistään saa enää puumunia, sulkia tai pääsiäiskukkia ja kananmunatkin on kortilla. Silloin taas sovelletaan!

Yksi pinkki sulka jonkun naapurin lapsen vaivalla väkertämästä virvonvarvonoksasta, läjä pajunkissoja tienpenkalta ja pikkuruinen narsissi. Eikös tässäkin jo ole koristelua kerrakseen.. ;)

Hyvää Pääsiäistä kaikille, ottakaahan ilo irti pitkästä vapaasta! :)

Miia

Good Morning To You

-M-

weekend inspiration

Täällä on tänään upotettu sormet multaan oikein kunnolla ja laitettu myös valkoisen Ranunculuksen "piikit" likoamaan. Nyt sormet ristissä odotetaan mullan rakoilua ja ensimmäisiä elon merkkejä basilikasta, samettiruususta, kiinanasterista, korianterista, isotähtiputkesta ja riippupetuniasta. Aina yhtä jännittävää :) Maaliskuun puolessa välissä kylvin jo tomaatit ja chilit, itivät hyvin ja elossa ovat - ainakin vielä. Kasvihuone näille herkkiksille pitäisi tänä kesänä rakentaa, vanhempieni talon vanhoista ikkunoista (odottavat jo varastossa). Saas nähdä koska alkaa tapahtua. Ellen joka välissä ole muistuttamassa, sitä tullaan lykkäämään hamaan tulevaisuuteen asti.. Kasvihuoneelle olen tosin hakenut jo viime kesänä toimenpideluvan, ettei sitä nyt voi vuosikaupalla lykätä ;)

Tänään muokkasin myös kasvimaatani, tein kohopenkkejä ja käytäviä. Iik, kohta sinne saa jo ensimmäiset ruohosipulit, persiljat ja salaatit kylvää!

Rakastan kevättä!

-M-

You are the butter on my bread

Mahdollisuus tehdä unelmastaan totta, mutta uskallanko tarttua tilaisuuteen? 

Asioilla on tapana järjestyä. 

Päätökset on silti tehtävä itse.

Soljuvaa sunnuntaita kaikille, me lähdetään kuravaateostoksille!

-M-

Kooste kuluneilta viikoilta (vai lasketaanko jo kuukausissa?)

Olen päivät pitkät kotona naperon kanssa, enkä silti saa aikaiseksi vääntää edes pikku postauksia? Aika säälittävää. Kamera kyllä räpsii, mutta tekstin tuottaminen ja kuvien saaminen blogiin asti tuntuu ainaiselta ongelmalta. Mistähän välistä sitä nappaisi vartin ja tuhlaisi sen tähän pikku harrastukseen? Tänään kulutin vartin kuivatessani maljakollista vettä laminaatilta. Olisi voinut tulla sanomista jos olisin vain jättänyt vedet lattialle ja kertonut miehelle päivittäneeni blogia kuivaamisen sijaan ;) Kuivasin ensin lattian, heristelin sormea, naamioin kirosanat ja kannoin yliväsyneen lapsen pinnikseen ja istuin koneelle. Nyt päivitän vaikka katto tippuisi niskaan.

Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista. Niilo oppi kävelemään ilman tukea (jihuu!!!), työkuvioni menivät siihen, ettei kuun lopussa tarvitsekaan enää mennä töihin (jos jotain hyvää, niin sattui parhaaseen mahdolliseen saumaan, kun kotona on pieni lapsi), vanhenin, nyt takana neljännesvuosisata elettyä elämää, kävimme miehen kanssa kaksin tsekkaamassa Trattorian Jyväskylän Lutakossa ja mitähän vielä... Ja niin, poikkesimme Ikeassa ja moikkaamassa kummitytsyä. Kuisti on edelleen kesken... Mutta siis, elämä jatkuu blogihiljaisuuksista huolimatta! :)

Hyvää laskiaistiistaita kaikille! 

 -M-