Blogi muuttaa Stooriin

Tai tämä jää tänne kevyisiin multiin, mutta uusi blogini MJ on seurattavissa 7.1. alkaen Stoorissa, KSML:n uudessa blogiportaalissa. Silloin sitten kaikki klikkailee itsensä osoitteeseen stoori.fi/mj ;)

Pusmoi! :)

Miia

Olisiko jälleen aika ryhtiliikkeen.....?

Kesä oli ja meni, ainakin kalenterin mukaan, kelistä nyt viitsi edes mainita. Tulin hetki sitten koirien kanssa iltalenkiltä ja ilmassa oli ihanaa syksyistä raikkautta. Josta tulikin mieleeni, että tarvitsen uudet lenkkarit, sillä edellisiin paskoi joku ja heitin ne menemään. Conssit jalassa viitsi juoksemaan ryhtyä. Tosin mun kroppa on sitä mieltä, että mehän ei juosta, oli sitten lenkkarit tai ei, mutta mutta... Enivei ja sillee.
Joo. Kuvittelin, että kesällähän mulla on hyvin aikaa päivittää blogia ja napsia kivoja kuvia ja - paskanmarjat. Joko mä olen umpisurkea organisoimaan ajankäyttöäni tai sitten vaan käytin sen johonkin muuhun, tärkeämpään. Tiedän kyllä mihin käytin niitä hetkiä kun lapset sattuivat nukkumaan yhtä aikaa päiväunia. Join kahvini lämpimänä (en suinkaan kuumana, koska tuli aina jotain muuta...) ja istuin kuistin portailla. Tuijottelin ryteikköön ja keskityin hengittämiseen. Koska tämä on välillä niin pirun rankkaa. Tai ehkä teen siitä vain niin rankkaa. Jos ihan hitusen löysäis ja lopettais jatkuvan sotkusta jankkaamisen ja sen sijaan kantais mukisematta niitä tavaroita, vaikka sitten 1 per tunti, paikoilleen. Tai vielä parempi - jättää ne siihen. Eivätpähän leviä uudestaan kun ovat jo levällään, right? No mutta joo. Eniten tässä nyt tihkaisee se omanajan puute (ja jäätävä tauko postaamisessa). Sillä eiväthän nämä lapsoset tietenkään enää voi yhtä aikaa niitä päiväuniaan nukkua, ehei. Isompi on alkanut jättämään unia jo kokonaan välistä, mutta sitä en sulata. Niilo saattaa pari tuntia "tehdä" unta, eli kerää sänkyynsä leluja ja leikkii hissuksiin. Mutta parasta tässä on se, että hän pysyy siellä huoneessaan. Ei huutele, ei itkeskele. Alakertaan kuuluu vain pieni töminä, josta tiedän, että tyyppi on edelleen hereillä. Pari tuntia saattaa hyvinkin kulua, ennen kuin tulee portaiden yläpäähän portille karjumaan "Avata!". No avaanhan minä.

Ja ettei menisi aivan valitusvirreksi, laitetaan vähän kuvia. Eilen kävin ensimmäistä kertaa POMPdeLUX -kutsuilla Meerillä. Voi vitsien vitsi. Luojan kiitos koot alkavat vasta 80:sta, niin ei tarvinnut Mallalle hankkia mitään. Vaikka kaivelemaanhan se tietysti jäi... Se tyllimekko, ma kualen.
Niilolle sen sijaan tuli tarpeeseen hankittua Softshell haalari harmaana, microfleecehaalari tummansinisenä ja kevyt "untuvatakki" petroolina. Nyt vain jännätään kokojen kanssa, menikö 98 liian reiluksi.
Jostain syystä en innostunut poikien sisävaatteista, vaikka kivoja olivatkin. Mallalle sen sijaan olisin löytänyt kaapillisen ihanuuksia. Maltoin kuitenkin mieleni ja odotan (jos odotan) SS16 mallistoa, alkaa silloin kokokin olla kohillaan ;)
Löysin mä itsellenikin jotain :D Mitä on syksy ilman uutta huivia.... ;)

 

Josko sitä sais taas blogielämän syrjästä kiinni, pieni ryhtiliike ois ehkä paikallaan. Tälläkin rintamalla!

 

 

Miia



Blogipuu

Kummituspuu, Corokia. Nyt minullakin on omani.

Sen tarina tosin oli jäädä lyhyeksi kun Jaakko ensimmäisenä iltana tuumasi, että eikö tonkin kuolleen puskan vois heittää jo menee. MÄ OSTIN TON "KUOLLEEN PUSKAN" TÄNÄÄN! Ilmeet kertoi taas kaiken oleellisen. Näitä tilanteita varten pitäisi olla jokin nopeiden selitysten kirja takataskussa. Sen kuuluu näyttää, noh, tuolta. Vähän kuolleelta. Ja kun tarkemmin katsoo, se ei näytä ollenkaan kuolleelta. Syynääs vähän tarkemmin, siinä on ihan vihreitä lehtiäkin.

Makkarin maalaamisen sain tänään päätökseen. Maali riitti juuri ja juuri kun hiukan jatkoi vedellä. Huomenna näkee oliko fiksu veto lantrata. Voi olla, että peittokyky vähän kärsi... Ei vaan napannut tilata uutta säkkiä vajaata neliötä varten.

Seuraavaksi työnalle sängynpääty. Laudatkin on jo autotallissa odottamassa nikkarointia. Vain nikkari pakoilee...

Miia

Pärstäkerroin

Harvinaista herkkua. Turhan usein ei oma naamataulu vilku täällä. Nyt kuitenkin oli uudet lasit ja mahakin pönötti ja piti ottaa profiilikuva ID Inspirationin esittelyä varten, joten.. Olkaa hyvät, minä ja mahani :)

 Ja bonuksena "Ulho - mää nii lakastan teitä - bulltellieli"

On muuten ihan pirun hankalaa kuvata itseään ilman kaukolaukaisinta. Hankintalistalle sellainenkin. Canon EOS järkkäreihin sopiva, kaksi kertaa kokeiltu laukaisin tuolla lojuu tyhjän panttina, jos jollain on tarvetta, luovun halvalla!

Miia

"Tyyli elää koko ajan"

Hämmennys oli päällimmäisin tunne sen jälkeen kun olin kuunnellut viestin vastaajastani. Ihanan kamalaa, pitäiskö ne päästää? Soitto Jaakolle. "Et kai luvannu?" En vielä. Soitto äidille "No koska ne tulee?" En tiedä. 

EHDINKÖ MÄ SIIVOTA?!

Huoleni oli kuulemma sama kuin kaikilla muillakin joiden "kauniita" nurkkia oltaisiin tulossa kuvaamaan lehteen. Onko tuo nyt ihme, Keskisuomalainen kun tippuu vain muutamaan postilaatikkoon ;) Sain viikon armon aikaa. 

Viimeiset elämän jäljet (lue kaoottinen pyykkihuolto) siivottiin kuvausaamuna työhuoneeseen, jonka ovi pysyi visusti kiinni (johtuen varmaan pyykkivuoresta, joka oli oven pönkkänä!) 

Kuvauspäivän jälkeen jäätiin jännittämään oikoluettavaa. Oikolukemisen jälkeen jännitettiin tuoretta lehteä joka sitten tänä aamuna saapui. 

Katsoin ensimmäisen kerran kelloa 04:39. Olinko kuulevinani postiauton? Hillitsin kuitenkin itseni ja jäin lämpimien lakanoiden mutkaan vielä hetkeksi. Jaakon kellon soitua 05:30 kipitin perästä alakertaan täkin kanssa. Jaakko käy postilaatikolla, mutta palaa ilman lehteä. Miksi sen pitää juuri tänään olla myöhässä?! Postiauto! Lehti salamannopeasti pläräykseen ja tättärää. Siinä se seisoo. Meidän huusholli. On se outoa nähdä omat nurkat jonkun toisen silmin päivän lehdessä. Onneksi kuvaaja huomioi meikkaamattomuuteni kuvavalinnassa :D

Nyt pitää mielenkiinnosta kysyä, eksyitkö blogiini ksml:n maininnan johdattelemana?

Entäs se iltapäivän posti, mitä sieltä odotettiin (muutakuin laskuja...), siitä seuraavaksi.

Miia

Ryhtiliike

Kiirettä pitänyt. Kaikenlaisia pieniä diy-projekteja (mm. kuvien työpöytä), yhdet polttarit takana, joista kasa kuvia jotka pitäisi perata vielä pikapikaa, valmistautumista kesän ensimmäisiin häihin, työhaastattelua. Lisäksi tässä joutessani kehittelin pientä harrastuspohjaista sivutoimea. Käy tykkäilemässä facebookissa

Lupaan taas ryhdistäytyä ja huikkailla tiheämmin täälläkin suunnalla! :)

Miia

Ystäväkirja

Indiedays on pistänyt alulle kaikille lapsuudesta tutun ystäväkirjan. Lueskelin muutaman bloggaajan vastaukset ja oli ihan pakko kopsata kysymyksiä itselle ja vastata myös (vaikken indiedaysiin kuulukaan). Harmi ettei ole tullut säästettyä lapsuuden ystäväkirjoja, muistan niitä olleen useita, mutta samat kaverit niissä liki kaikissa kuitenkin taisi olla! :) Uusia hankittiin aina Tuurin reissuilta, samoin kuin tarroja. Niitä sitten esiteltiin ylpeinä kavereille ja oli kunnia päästä kirjoittamaan jonkun ystikseen ensimmäisenä! No, muistelot sikseen, asiaan.

-09 Egyptin reissulta. Joku pääsee kotiin...

Nimi: Miia

Lempinimi: Kelpaako Äiti?
Ikä: 25
Pituus: 165cm, ellen ole viimeisen vuoden aikana kovin paljon vajonnut.
Horoskooppi: Kalat
Mitä opiskelet/ teet työksesi? Tällä hetkellä olen vielä seitsemän tähden Kirjapainon palkkalistoilla, mutta uutta jobia vailla. Lapsen kanssa kotosalla, ihan kivaa tämäkin on ;)
Nämä asiat tekevät sinut onnelliseksi: Niin moni asia. Juuri nyt kevät, aurinko ja heräävä luonto. Perhe ja terveys. Pakko sanoa myös raha. Se vaikuttaa kaikkeen. Pinnallista, eikö.
Paheesi? Jatkuva järjestyksen ja tavaroiden paikkojen muuttaminen. Koskaan ei mies tiedä mistä kaapista kahvikupit löytää. Ääneen haaveilu.
Harrastuksesi? Salitreeni ja valokuvaus. Mies tosin kysyi eräänä päivänä miksen voisi vaikka kalastaa kuvaamisen sijaan, kun jatkuvasti pitää olla päivittämässä kuvauskalustoa. Totesin, että sitten kävisin kalastusreissuilla Norjassa, tuskin nekään ilmaisia on...
Paras paikka maailmassa? Koti.
Kaksi turhinta tavaraasi? Miten tämän nyt kahteen rajaa! Turhaa romua on enemmän kuin omiksi tarpeiksi! Vähemmilläkin astioilla pärjäisi ja kirjoja voisi omistamisen sijaan lainata kirjastosta.
Mikä on mielestäsi kaunista? Ympärillä on valtavasti kaunista kun ottaa laput pois silmiltä. Onnellisuus on erityisen kaunista.
Mitä ruokaa rakastat/ bravuurisi keittiössä? Kunnon pihvi mediumina maistuu aina. Mutta punaisen lihan syöminen päivittäin ei tainnut olla järin terveellistä.. Eikä oikeastaan sovi kukkarollekaan. Haisujuustot. Keittiössä en ole mikää sikkesumari, ainut ruoka jonka osaan mielestäsi hyvin (jota isäntä ei vielä ole tehnyt paremmin) on pollo limonello, sitruunainen kanapasta.
Elokuva, jonka katsot aina uudestaan? "Rakkaudesta. Rakkaudesta, rakkaudesta" 21 tapaa pilata avioliitto. Ai että Armi on hyvä!
Kirja, joka teki sinuun vaikutuksen? Tuhat loistavaa aurinkoa (Khaled Hosseini) ja Vuoden mutsi (Satu Rämö & Katja Lahti)
Lempimusiikkisi? Kaikki rennon letkeä kesärenkutus. Rakastan keväisiä hetkiä autossa kun asvaltti on kuivaa, aurinko paistaa vasemmalta ja heijastaa aurinkolaseihin säteitään ja radiosta pauhaa joku kesäinen biisi. Vaikka Klinganden Jubel.
Luottovaatteet? vielä kaupassa.
Millainen olet vihaisena? Jäätävä. valivali. Voi mies parkaa...
Kenelle soitat kertoaksesi ilouutisen? Miehelle (ja todennäköisesti äidille heti perään.)
Mitä tekisit jos voittaisit lotossa? Tuolla kympin voitolla jääkaapin kyljessä en hirveästi lähtisi pröystäilemään. 7 oikein napsuessa kohdalle maksaisin talon ja auton pankille, pakkaisin perheen ja lähtisimme lätäkön tuolle puolen katsomaan kuinka siellä tallataan. Voisin kustantaa parit kaveritkin reissuun. Ja menisin naimisiin jollain valkoisella hiekkarannalla.
Minkä asian haluaisit muuttaa itsessäsi/ Ärsyttävin piirteesi? Noh. Tässä eräänä päivänä kirjoitin tärkeää sähköpostia ja painoin tallenna painikkeen sijaan lähetä. Karjuin miehelle joka syötti poikaa, että SUN VIKA. Öö... Tuon muiden syyttelyn. Se on naurettavaa. Kärsimättömyys on toinen.
Jos olisit mies, minkä niminen haluaisit olla? Ei nimi miestä pahenna. Vaikka Paavo. Jos olisin ollut poika, olisin saanut nimekseni kuulemma Erkka. No se en haluaisi olla :D
Keksintö jota ilman et voi elää? Pyykinpesukone (koska hukkuisin pyykkeihin)
Minkä taidon haluaisit osata? Kunnon kielitaidon, puhua useita kieliä sujuvasti, tai edes ymmärrettävästi :D Välillä tuntuu ettei suomikaan luista.
Erityistaitosi, josta olet ylpeä? Suomalainen vaatimattomuus ja itsekriittisyys puskee taas. Ei taida olla erityistaitoja... Rakastan valokuvausta ja pyrin kehittämään itseäni siinä.
Missä olet erityisen huono? Kaappien siivousprojektien loppuun saattamisessa. Tästä ois nytkin elävä todiste työhuoneessa....
Jatka lausetta "Hävettää tunnustaa, että..." En osaa säästää? Ei se kyllä hävetä.
Mitä lukijasi eivät sinusta vielä tiedä? Ellei ruudun takana ole mentalistia niin tilin saldon ja suolen toiminnan pitäisi olla vielä suht hämärän peitossa.

Haluaisin vielä laittaa tämän hauskan ystäväkirja idean kiertoon ja haastaa Rimman ja Jenin täyttämään omat sivunsa blogeissaan :) Eli neidot, kopsatkaa kysymykset ja paljastakaa paheenne, onnenkalunne ja muut äärimmäisen tarpeelliset tiedot omissa blogeissanne ;)

-M-

Liikeniskö jeesiä?

Jos joku fiksu siellä ruudun toisella puolella tietää miten noista kuvista saa reunukset pois, niin ottaisin tiedon ilomielin vastaan! Pistävät ikävästi silmään, enkä keksi miten ne saisi pois, tulevatko jo kuvankäsittelystä vai tuuppaako blogger ne. Argh. Auttakaa!

-M-

Kooste kuluneilta viikoilta (vai lasketaanko jo kuukausissa?)

Olen päivät pitkät kotona naperon kanssa, enkä silti saa aikaiseksi vääntää edes pikku postauksia? Aika säälittävää. Kamera kyllä räpsii, mutta tekstin tuottaminen ja kuvien saaminen blogiin asti tuntuu ainaiselta ongelmalta. Mistähän välistä sitä nappaisi vartin ja tuhlaisi sen tähän pikku harrastukseen? Tänään kulutin vartin kuivatessani maljakollista vettä laminaatilta. Olisi voinut tulla sanomista jos olisin vain jättänyt vedet lattialle ja kertonut miehelle päivittäneeni blogia kuivaamisen sijaan ;) Kuivasin ensin lattian, heristelin sormea, naamioin kirosanat ja kannoin yliväsyneen lapsen pinnikseen ja istuin koneelle. Nyt päivitän vaikka katto tippuisi niskaan.

Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista. Niilo oppi kävelemään ilman tukea (jihuu!!!), työkuvioni menivät siihen, ettei kuun lopussa tarvitsekaan enää mennä töihin (jos jotain hyvää, niin sattui parhaaseen mahdolliseen saumaan, kun kotona on pieni lapsi), vanhenin, nyt takana neljännesvuosisata elettyä elämää, kävimme miehen kanssa kaksin tsekkaamassa Trattorian Jyväskylän Lutakossa ja mitähän vielä... Ja niin, poikkesimme Ikeassa ja moikkaamassa kummitytsyä. Kuisti on edelleen kesken... Mutta siis, elämä jatkuu blogihiljaisuuksista huolimatta! :)

Hyvää laskiaistiistaita kaikille! 

 -M-

Päivät on täällä hitaita.

Rakastun kauniisiin turhakkeisiin, skandinaavisiin koteihin, designiin ja kauniisiin kuviin. Puutarhanhoito ja rakentaminen aiheuttavat hyvälaatuista sydämen tykytystä, kuin myös ruoanlaitto ja leipominen. Kainalossa pieni poika, avokki ja kaksi karvahanuria. Liittykää fiilistelemään elämää kanssani :)

-M-