DIY / Pakettikortit

Paketointi on ihanaa puuhaa. Tykkään, että jo paketoinnista näkyy nähty vaiva. Tosin eihän paketoinnissa mitään vaivaa ole, hauskaa tuusailuahan tuo. Taustalle joululauluja ja mukiin glögiä :)
Viime jouluna valloillaan oli kastehelmikoristelu, johon matti myöhäisenä heräsin vasta tänä jouluna. Samalla kun tekee kuuseen parit koristeet, tulee helposti myös näyttävät pakettikortit.

Läjään kuvanmukaisia pakettikortteja tarvitset:

paketin askartelumassaa (itsestään kuivuvaa)

Kastehelmi kulhon

aakkosleimasimet

pillin

kaulimen

lasin tai pyöreän muotin

tilkan vettä

 

Kaulitse taikinasta muutaman millin paksuinen levy. Pyöräytä kulhoa taikinan päällä - älä kuitenkaan paina liian syvään, tulee muutoin reikiä. Paina lasilla tai muotilla haluamastasi kohdasta. Taikina jää aika kivasti ainakin lasiin, napauttamalla lasia irtoaa kyllä siististi. Tee pillillä ripustusreikä ja paina leimasimilla nimi. Tasoittele reunat vedessä kostutetulla sormella. Käyttämäni askartelumassa oli itsestään kuivuvaa, mutta jos sen jättää pöydälle kuivumaan, se tuppaa käpristymään reunoista. Jos se ei haittaa, jätä pöydälle. Nopeutin kuivumista kiertoilmauunissa, 50 asteessa, luukku raollaan kosteuden poistumiseksi. Käpristymisen estämiseksi kääntelin pyörylöitä välillä. Simppeliä. Kannattaa kokeilla :)

Kastehelmikoristelun äiti on varmaankin ideanikkari Kaisa, jolla on ideoita joka lähtöön! Tsekkaa Kaisan blogi NO HOME WITHOUT YOU, ellei ole entuudestaan tuttu :)

 

 

Askartelun iloa!

 

Miia

 



 



Legopöytä

Legot on meidän perheen ehdoton suosikki. Vaikka niitä onkin aina aivan kaikkialla. Myös siellä imurin pölypussissa. (Joudummekin joka kerta pussia vaihtaessa levittämään vanhan varaston lattialle ennen roskiin viemistä ja napsimaan palikat talteen.)



Legorakenteluille piti saada jokin paikka Niilon huoneessa, paikka johon Malla ei vielä yllä. Ratkaisu löytyi Pinterestistä ja Ikeasta. Lack pöytä. Siihen mahtuu juuri neljä pienempää Lego rakennuslevyä. Väreiksi valitsin sinisen, vihreän ja kaksi beigeä. Vettä, nurmea ja hiekkaa/maata. Harmaita en tähän hätään löytänyt (seuraavaan pöytään sitten ;)) Pöydän kanteen asennusliimaa ja levyt paikoilleen - Legopöytä on valmis. Simppeliä. Nyt eivät levyt karkaa kovemmissakaan leikeissä :)
Kuvien ottamisen jälkeen kävimme Ikeassa ja ostin toisenkin samanmoisen pöydän tälle kaveriksi. Siihen ei ainakaan vielä laiteta levyjä, vaan toimii muuna rakentelu- ja leikkipöytänä.

Minkälaisia Legovirityksiä teiltä löytyy?

 

Miia

Kasvari saa seinät

Missä mennään kasvihuoneprojektissa juuri nyt? Nimi on Helmi. 

Väliseinä on kahta paneelia vaille valmis, sitten sen pääseekin jo maalaamaan. Ajattelin sutaista sen valkoiseksi, tuo mukavasti valoa. Ulkoseinien maalaus on aloitettu. Laudoitus on vielä hieman kesken, sillä osan voi laudoittaa vasta kun saadaan ovet tai edes mitat, joita ei vielä kumpiakaan ole. Mistähän nekin... Jaakko kyllä uhkasi tehdä itse, ainakin vajan puoleisen. Kaikki valkoiset pohjamaalatut vuorilaudat ja alajakolistat pitää vielä nekin maalata valkoisella. Samoin ikkunat. Mietin vain, että odottaisinko tämän kesän että vanhat maalit rapisisivat itsestään pois, jolloin ei tarvitsisi niin paljon hioa..Värit ovat samat kuin talossamme.

Sisäpuolella sokkelia vasten pitäisi laittaa patolevyä, ettei multa ole kiinni seinässä. Kai se pitkässä juoksussa jotain aiheuttaisi...(?)

Katosta ei ole vielä tietoakaan, mutta siitä huolimatta taidan kohta ostaa jostain tomaatintaimet, pian niitä ei enää saa mistään. Suojaahan tämä jo sivusuunnassa tuulelta :D Tosin tänäänkin sain todistaa hetkellisesti, että vaikka Suomen kesä on vähäluminen, rakeita saadaan varmasti. Huoh.

 

Mutta on se pähee, siitä ei pääse mihinkään. Vai mitäs sanotte?

Tästä saa muunnettua vaikka kesäisen kahvitteluhuoneen jos jonain päivänä ei enää kituvat tomaatintaimet nappaa ;)

 

 

Miia





Suuri pieni timpuri

Ihana seurailla lasta (ja miestä) touhuissaan. Niilo niin tosissaan auttaa isäänsä kasvihuoneen kanssa. Siitä tulee maailman paras kasvari kun nämä kaksi sen yhdessä rakentavat :') Tuntuu kulkevan verissä näillä tämä taito ja kiinnostus rakentaa. Ei sillä, en valita <3
Kuvat tulevat vähän jäljessä, kuten instagramia seuraavat saattavat huomata, kasvarihan on jo paljon pidemmällä kuin kuvat antavat ymmärtää. Runko on pystyssä ja ikkunat paikoillaan. Viikonlopun aikana toivottavasti alkaa syntyä kattoristikoita ja päästään kateostoksille :) Minun tehtäväni on kuulemma metsästää sopivat vanhat ovet. Jooo-o. Aloittaisiko Tori.fi:stä.
Hirveän vastahakoisesti mies tähän projektiin ryhtyi, mutta olen havaitsevinani pientä innostumista.... ;)
Kohta on jo juhannus ja sen jälkeen alkaakin miehen LOMA. Saadaan nauttia isukin seurasta kuutisen viikkoa. Ainakin. <3 <3 <3

 

FRIYAY!

 

Miia



Dots dots - hihaton body (ja eilispäivän Tiikeri)

Eilen mä sit surauttelin "nopeasti" yhden käyttökelpoiseksi testiommellun hihattoman perus bodyn. Näitä saattaa tulla vinopino, niin peruskamaa. Ja kun suomen kesähän on tunnetusti TUKALAN KUUMA, niin hihattomille on tarvetta. Hahaha. Sarkasmia. Tai ironiaa. En erota niitä toisistaan. (Tätä ei tietty ois tarvinnut julkisesti paljastaa, vaan googlata, mutta meni jo...)
Tekisin mieluummin vielä pitkähihaisia bodyja, koska se kesähän tulee vasta parin kuukauden päästä ja kestää kaksi viikkoa, mutta yhdessäkään Ottobressa jonka omistan, ei ole sellaiseen kaavaa, joten jouduin heittämään heitä tilauksella. Pari vanhempaa lehteä on siis toivottavasti jo matkalla tännepäin:) Ihan huippujuttu muuten tuo vanhojen irtonumeroiden tilausmahdollisuus heiltä. Pisteet sinne!
Sain myös kaverilta lainaan Prymin nepparipihdit(?) eikä enää tarvitse hakata vasaralla neppareiden vastakappaleita toisiinsa siinä toivossa, että osuvat kankaan läpi kohdilleen. Siinä tuli haaveri jos toinenkin. Huippu vekotin eikä tarvitse edes käyttää voimaa.
Ja juuri kun viime postauksessa sanoin, että ensi kerralla kuvaan käyttäjän päällä, meni heti syteen. Puin bodyn Mallalle, virittelin kameraa ja tsädäm, pukellus pitkin rinnuksia. Ei tullut edustavaa kuvaa ei. No mutta jokainen varmaan tietää miltä näyttää istuva, hihaton body vauvalla. Kuvitelkaa se nyt mielessänne. Jes, hyvä. Sellainen siitä tuli :)
Kaava on Ottobren 3/14 Wasp Flight koossa 62, sillä erotuksella että neppareita laitoin vain kaksi. Jos olisin omistanut pieniä, olisin laittanut kolme. En myöskään tehnyt applikaatioita, ei oo mun juttu (ainakaan vielä).
Eihän se vieläkään täydellinen ole. Kaitalehuolittelujen kohdistaminen on sivusaumoissa saumurilla vielä hieman hankalaa, koska alempi kangas vetää aina vähän etusessa neulan alle ja.. No. Niin. Nyt olen alkanut aputikata kaitale kohdan, mikä hieman jeesaa. Kyllä mä vielä opin ;)
Kankaana tässä käytin Noshin minttu/harmaata Polka Dotsia. Ihana kangas. Kaitaleet tein tähän resorista, Noshin minttua sekin.



Yritin myös houkutella Niiloa kuvattavaksi eilispäivän Tiikeri paita päällä, mutta ei ollut suopealla tuulella tämä malli. Hirvittävä raivokohtaus kun pyysin seisomaan sekunnin paikallaan. Juu ei. Selevä. Pidä tunkkis.

 

 

Miia

 

 



Voisin diagnosoida itselleni ompeloosin

Ompeloosi. En tiedä mikä se on, mutta kuulosta siltä, että mulla on just se. Pakko vaan ommella, ommella ja vähän vielä ommella. Ja ratkoa joka toinen sauma ja ommella uudestaan, mutta ei se mitään! Jokainen pienikin hetki, jonka jostain saa itselleen nipistettyä, menee lahjakkaasti tämän uuden harrastuksen parissa.
Uusia kankaita lähtee tilaukseen liki viikoittain. Pääasiassa tilaukseni lähtevät Noshin suuntaan. Sieltä ne parhaat trikoot tulee, luomuna. Yritän ne aina vaivihkaa noutaa Siwasta ja sujauttaa pesukoneeseen miehen huomaamatta. Naurettavaa. Kai nyt aikuinen ihminen saa kankaita ostaa. Ihan kuin teininä kun yritti piilottaa siideripulloa omaan huoneeseen vanhempien huomaamatta :D
Nyt kun tutkailee alkuhuuman ompeluksia, väliin ihan hävettää. Mutta se kuuluu asiaan, asiaan jossa harjoitus tekee mestarin. Olen jäätävä pilkun viilaaja (paitsi sit kun on tehnyt jonkun sauman neljästi uudestaan, saa viidennellä kerralla tulla millaista kuraa vaan, en korjaa!). Monesti sanon Jaakolle nopeasti tekeväni Niilolle paidan ja tiedän jo aloittaessani puhuvani sujuvasti p*skaa. Siihen menee vähintään se kolme tuntia. Mikä ei ole nopeasti edes omalla mittapuullani. Mutta mieluummin korjaan omaan silmään pistävät virheet (vaikka sitten viidesti) kuin että valmiiksi saatuani myttään vaatekappaleen kaapin perälle ja unohdan sinne. Käyttöön asti niiden pitää päästä, ei tässä muuten ole mitään järkeä - edes rahallisesti.
Olen kokeillut useampaa tyyliä tehdä mm. hihansuun huolittelut ja nyt tuntuu, että olen löytänyt sen itselle mieluisan tavan tehdä. Tyylejähän on yhtä paljon kuin on tekijöitä.
Viimeistelyn jälkikin alkaa miellyttää omaa silmää, ilman että tarvitsee liioin hävetä kun huomaa, että kauppareissulla lapsella onkin päällä se mutsin kirosanoin maailmaan saateltu riepuparka. Ja siis pakko myöntää, tulee manattua aika paljon. Ei uskoisi, että mielenterveyteni kannalta tärkeä asia saa manaamaan niin paljon. Mutta kun neula vääntyy tai kun saumurin lanka katkeaa ennen aikojaan, pistäähän se potuttamaan... Siksi yritänkin ommella silloin kun lapset on päikkäreillä. Ei ehkä parasta ulosantia pienille korville :'D

Tässä viimeisimmät, samalla myös varmaan ensimmäiset, jotka tuli kuvattua ihan järkkärilläkin, pelkän puhelimen kameran sijaan.. Instaanhan nämä kaikki aina päätyvät, sinne päivittyy useamman kerran viikossa uudet aikaansaannokset ;)
Noshin kankaista molemmat, Tiikeri kuosista tuli pitkähihainen, kaula-aukon huolittelin sujuvasti saumurilla samaisesta kankaasta tehdyllä suikaleella. Päälle vielä suoraommel joka pitää tuon saumurin sauman(?) siististi paikoillaan. Hihansuut ja helman ompelin onnistuneesti (jo oli aikakin) kaksoisneulalla. Melkoinen saavutus. Niin paljon tuli tapeltua makkaralle menevän kaksoistikin kanssa..
Keltainen BMX kuosinen on t-paita, himpun pidemmällä hihalla. Hiha tulee kyynärtaipeeseen asti, mikä ei alun perin ollut ihan tarkoitus, mutta näytti Niilon päällä yllätävän hyvältä. Saatan jopa käyttää hihanmittaa toistekin! Siinä samaiset huolittelut.
Kaavana olen käyttänyt malliltaan Niilolle passelia Ottobren Mr. Bear mallia (6/13) koossa 98. Sillä erolla että olen lisännyt pari senttiä helmaan ja hihoihin, jotta saan pidemmän käänteen.
Ensi kerralla yritän saada kuvattua myös käyttäjän päällä, eihän näistä muuten kukaan tiedä onko onnistuneita vai ei.

 

Nyt, Hyvää Yötä.

 

Miia



Ristiäisvalmisteluja



Huomenna on pääpäivä! Tirppa saa vihdoin nimen eikä minun tarvitse enää varoa mölisemästä ohi suuni ;) Järjestelyt ovat kovassa vauhdissa ja ikävä kyllä suurimpia suunnitelmia, eli tarjoiluja jouduttiin muuttamaan ihan lennosta vielä eilen. Täytyy sanoa, että pari päivää ennen ristiäisiä on jäätävää saada viestiä, ettei leipominen onnistukaan sovitusti, koska perheessä jyllää vatsatauti. Tosin, eipä siinä vaihtoehtoja ole. En todellakaan kaipaa meille vatsatautia saati halua vieraitamme sairastuttaa. Eli ei muuta kuin hätäsoittokierrokselle, kuka ehtii leipomaan näinkin lyhyellä varoitusajalla jonkinmoista täytekakkua ja voileipäkakkua. Onneksi lähipiirissä on muitakin osaavia käsiä niin saadaan kakut pöytään. Oli vain harmillisen suuret suunnitelmat täytekakun osalta, jotka ei nyt ainakaan siinä muodossa toteudu, mutta joskus toiste sitten sellainen lakritsi-suklaa unelma isketään pöytään. (Opettelen tekemään sen vaikka itse!)

Väriteeman rajaaminen osoittautui haastavaksi, joten päätin lyödä tiskiin kaikki kivat pastellit. Oikeastaan suurin vaikutus väriteemaan oli Sinellin silkkipaperivalikoimalla. Että näin. Vetäkää itse johtopäätökset oliko laaja vai ei.

On tässä huushollissa vain melkoinen siivoaminen. Kyllä tämän siivoaa ja järjestää, mutta kun parivuotiaan kanssa sen saa tehdä monen monituista kertaa, alkaa jossain vaiheessa imurin varressa roikkuminen nakertaa. Mattoakaan en uskalla laittaa lattiaan kuin vasta huomenna ennen vieraiden tuloa, joku siihen kippaa jotain kuitenkin, kokemuksella. (Kaksi olkkarin mattoa odottaa pesulaan pääsyä, toisessa kahvia kupillinen, toisessa tölkillinen olutta, kiva kiva.)
Mutta verhot ja pöytäliinat on nyt pesty ja silitetty, pom pomit askarreltu, vaatteet valittu ja kahvikupit roudattu mummolasta. Pikkuleivät saa kaupasta ja yhden kakun leipasen illalla. Että eipä tässä tarvitse kuin pikkasen siivoilla niin homma on siinä. Joo-o. Pikkasen. Mutta en ittuillaksenikaan viitsi nyt päivällä siivota, vaan odotan isännän kotiin ettei hän vain jää paitsi tästä "ilonpidosta". Roikun tämänkin tehokkaan siivousajan mieluummin päivittäen tätä totaalisen hunningolle jäänyttä blogia, jota kukaan tuskin enää edes seuraa. Ihan sama.

Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta kuinka voisikaan kun ollaan Petäjävedellä. Ja Maijan sanoin, nimenhän saa vaikka kaurapuurolla. Totta. Mitä mäkin tässä panikoin. Puurokattila tulille jos muut kusee.

"Älä huoli Tirppa, kyllä me sulle nimi saadaan!"

Miia

Heipat!

Uusi vuosi, uudet kujeet. Melkein kuukauden hiljaisuus, hups. Ei vain ole ehtinyt. Tänne siis. Kaikkea muuta olen kyllä ehtinyt. Kehitin itselleni uuden harrastuksen, ompelun. Juu-u. En ole ommellut sitten yläasteen pakkopullaisten kässätuntien. Ja aloitin nyt niinkin simppelillä kuin mekolla. Haloo. En edes ymmärtänyt mitä tarkoittaa raglanhiha, piti ihan googlettaa. Tein mekkoja itseasiassa kaksikin, eri kaavalla. Sitten perään parit tyynynpäälliset. Eilen valmistui vauvalle leggingsit ja sitä ennen pipo. Tänään hurautin omin kaavoin kapalon. Lähtee lapasesta. Mutta kameralla en ole saanut otettua ainuttakaan kuvaa. Eli ei nyt ole näyttää mitään aikaansaannoksista. Itseasiassa olen siirtänyt kuvavirtani aikalailla Instagramin puolelle, käypä kurkkaa miiamj.

Palataan paremmalla ajalla, nyt suuntaan takaisin kuolaamaan ihania kankaita ja selaamaan uusinta Ottobrea.

Miia

DIY// Sängynpääty

Minulle tuli joulu ennen aikojaan. Mies askarsi meille sängynpäädyn kun vienosti vihjailin moisen tarpeellisuudesta. On se kätevä (tosin tiesinhän tämän jo entuudestaan, onhan mies kaikessa kätevyydessään rakentanut meille talonkin). Olen toki puhunut sängynpäädyn tekemisestä useastikin, mutta JJ on halunnut nähdä edes jonkinlaisen kuvan visiostani. No, en oikein tiennyt mitä halusin, kunnes törmäsin täydellisen näköiseen päätyyn Way Of Passing Time blogissa. Sopi täydellisesti tällaisille diy hömppääjille. Ei siinä kauaa sitten nokka tuhissut kun pääty oli valmis ja eilen illalla se juhlallisesti kannettiin makuuhuoneeseen. Fiilistelin päätyä koko illan ja onhan se nyt ihan mahtava. Kylläpä päädyllä on valtava vaikutus koko makkarin ilmeeseen! :)

Niin ja se kalkkimaali ei ihan riittänyt. Tai riitti, mutta kyllä kohdan huomaa, jossa on maalia jouduttu lantraamaan. Lisää on tilattava, ei auta.

Huomenna suuntaan kuvaamaan villasikojen joulua. Toivottavasti ne eivät haista, että otin villattoman toverin juuri sulamaan....

Miia