DIY / Pakettikortit

Paketointi on ihanaa puuhaa. Tykkään, että jo paketoinnista näkyy nähty vaiva. Tosin eihän paketoinnissa mitään vaivaa ole, hauskaa tuusailuahan tuo. Taustalle joululauluja ja mukiin glögiä :)
Viime jouluna valloillaan oli kastehelmikoristelu, johon matti myöhäisenä heräsin vasta tänä jouluna. Samalla kun tekee kuuseen parit koristeet, tulee helposti myös näyttävät pakettikortit.

Läjään kuvanmukaisia pakettikortteja tarvitset:

paketin askartelumassaa (itsestään kuivuvaa)

Kastehelmi kulhon

aakkosleimasimet

pillin

kaulimen

lasin tai pyöreän muotin

tilkan vettä

 

Kaulitse taikinasta muutaman millin paksuinen levy. Pyöräytä kulhoa taikinan päällä - älä kuitenkaan paina liian syvään, tulee muutoin reikiä. Paina lasilla tai muotilla haluamastasi kohdasta. Taikina jää aika kivasti ainakin lasiin, napauttamalla lasia irtoaa kyllä siististi. Tee pillillä ripustusreikä ja paina leimasimilla nimi. Tasoittele reunat vedessä kostutetulla sormella. Käyttämäni askartelumassa oli itsestään kuivuvaa, mutta jos sen jättää pöydälle kuivumaan, se tuppaa käpristymään reunoista. Jos se ei haittaa, jätä pöydälle. Nopeutin kuivumista kiertoilmauunissa, 50 asteessa, luukku raollaan kosteuden poistumiseksi. Käpristymisen estämiseksi kääntelin pyörylöitä välillä. Simppeliä. Kannattaa kokeilla :)

Kastehelmikoristelun äiti on varmaankin ideanikkari Kaisa, jolla on ideoita joka lähtöön! Tsekkaa Kaisan blogi NO HOME WITHOUT YOU, ellei ole entuudestaan tuttu :)

 

 

Askartelun iloa!

 

Miia

 



 



Ristiäisvalmisteluja



Huomenna on pääpäivä! Tirppa saa vihdoin nimen eikä minun tarvitse enää varoa mölisemästä ohi suuni ;) Järjestelyt ovat kovassa vauhdissa ja ikävä kyllä suurimpia suunnitelmia, eli tarjoiluja jouduttiin muuttamaan ihan lennosta vielä eilen. Täytyy sanoa, että pari päivää ennen ristiäisiä on jäätävää saada viestiä, ettei leipominen onnistukaan sovitusti, koska perheessä jyllää vatsatauti. Tosin, eipä siinä vaihtoehtoja ole. En todellakaan kaipaa meille vatsatautia saati halua vieraitamme sairastuttaa. Eli ei muuta kuin hätäsoittokierrokselle, kuka ehtii leipomaan näinkin lyhyellä varoitusajalla jonkinmoista täytekakkua ja voileipäkakkua. Onneksi lähipiirissä on muitakin osaavia käsiä niin saadaan kakut pöytään. Oli vain harmillisen suuret suunnitelmat täytekakun osalta, jotka ei nyt ainakaan siinä muodossa toteudu, mutta joskus toiste sitten sellainen lakritsi-suklaa unelma isketään pöytään. (Opettelen tekemään sen vaikka itse!)

Väriteeman rajaaminen osoittautui haastavaksi, joten päätin lyödä tiskiin kaikki kivat pastellit. Oikeastaan suurin vaikutus väriteemaan oli Sinellin silkkipaperivalikoimalla. Että näin. Vetäkää itse johtopäätökset oliko laaja vai ei.

On tässä huushollissa vain melkoinen siivoaminen. Kyllä tämän siivoaa ja järjestää, mutta kun parivuotiaan kanssa sen saa tehdä monen monituista kertaa, alkaa jossain vaiheessa imurin varressa roikkuminen nakertaa. Mattoakaan en uskalla laittaa lattiaan kuin vasta huomenna ennen vieraiden tuloa, joku siihen kippaa jotain kuitenkin, kokemuksella. (Kaksi olkkarin mattoa odottaa pesulaan pääsyä, toisessa kahvia kupillinen, toisessa tölkillinen olutta, kiva kiva.)
Mutta verhot ja pöytäliinat on nyt pesty ja silitetty, pom pomit askarreltu, vaatteet valittu ja kahvikupit roudattu mummolasta. Pikkuleivät saa kaupasta ja yhden kakun leipasen illalla. Että eipä tässä tarvitse kuin pikkasen siivoilla niin homma on siinä. Joo-o. Pikkasen. Mutta en ittuillaksenikaan viitsi nyt päivällä siivota, vaan odotan isännän kotiin ettei hän vain jää paitsi tästä "ilonpidosta". Roikun tämänkin tehokkaan siivousajan mieluummin päivittäen tätä totaalisen hunningolle jäänyttä blogia, jota kukaan tuskin enää edes seuraa. Ihan sama.

Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta kuinka voisikaan kun ollaan Petäjävedellä. Ja Maijan sanoin, nimenhän saa vaikka kaurapuurolla. Totta. Mitä mäkin tässä panikoin. Puurokattila tulille jos muut kusee.

"Älä huoli Tirppa, kyllä me sulle nimi saadaan!"

Miia

Helppoakin helpompi DIY-garland

Viime reissulla Ikeassa törmäsin pyöreisiin kartonki pyörylöihin. Mietin mihin niitä on ajateltu käytettäväksi, pöydälle heiteltäväksi? Otin paketin ja kotona tajusin. Garland. Palloviiri. Tai jotain. Jouluna ikkunaan, seinälle, kuuseen tai vaikka takkaan ripustettavaksi. 

Äiti epäili pystyykö ompelukoneella surauttamaan kartongin hajoamatta ja langan vetämättä mytyksi palluroiden väleissä, mutta mitä vielä. Helppoa kuin mikä! :) Ja halpaa. Oisko pussillinen pyörylöitä maksanut 99 senttiä. Ei ainakaan hinnalla pilattu joulukoriste!

Pakko antaa vielä leipävinkki loppuun! Iskä toi Caffitellan Herkkukassin missä oli joulutorttujen ja vaniljamunkkien lisäksi kolmea erilaista leipää (pullaleipää). Mutta hitto miten hyviä, varsinkin Kreikkalainen leipä. En pysty lopettamaan tuon leivän syömistä ennen kuin se on loppu :D

Miia

Korttipaja

Innostuin tekemään joulukortteja. Ihan siinä määrin, että siirsin tuvasta työpisteen takaisin työhuoneeseen, sillä mikään - ei mikään - ole ärsyttävämpää kuin siivota askarteluvermeet joka välissä pois syömisen tai muun vastaavan kovin toisarvoisen asian takia. Yritin parina iltana askarrella ruokapöydällä, mutta kun kartongit, timantit ja glitterit lähti jatkuvasti kävelemään, vihelsin pelin poikki. Nyt saan jättää kaiken levälleen työhuoneessa ja vain sulkea oven perässäni. Eikä kukaan valita. Tai no. Ei puhuta siitä ;) (Pitäis kuulemma tehdä kotitöitäkin eikä vaan tuusata kortteja...)

Meinaa mennä jo maanisuuden puolelle, niin kivaa tällainen näpertely on, ei malttaisi lopettaa! Ehdin tällä menolla tuhlaamaan ennen joulua omaisuuden Sinelliin, mutta haitanneeko tuo. Saapahan ainakin kaikki omatekoiset joulukortit. Olenko muuten pikkusen aikaisessa...? Yritin kuunnella joululauluja samalla, mutta se jäi yrittämiseksi. Oli vielä vähän liian aikaista heinillä härkien kaukalolle.

Meiltä on turha odottaa mitään omasta lutukasta otettua hellusta tonttukuvaa. Ei. Säästän sukulaiset ja tutut siltä. Kuka oikeasti haluaa saada jouluna kuvan siskonkaimansedäntyttären riiviöstä pakkopuettuna tontuksi joka on väkisin istutettuna sohvan mutkaan.. Mummot ja papat ehkä. Ja toinen on ne omista kuvista tehdyt kalenterit. Äänetön noooooouuuuu -huuto. Sorrun tuohon varmasti vielä joskus hätäpäissäni itsekin. Sori pieni avautuminen tähän loppuun :D

Intoutuuko muut tekemään joulukortit itse?

Miia

Syysaskartelut täydessä vauhdissa

Olen saanut jonkun syksyisen askarruskärpäsen pureman, syytä vieritän kyllä suoraan lähilampolan Hakamaan lammastilan Maijan ja Hattulin Sannan niskoille ;) Olen käynyt kuvaamassa leidien järjestämiä Pako arjesta -kursseja, joissa on loihdittu kaunista pajusta ja pyöräytetty kranssi jos toinenkin. Kranssikärpäsen puraistua olen juoksuttanut isäntää ostamassa styroksi kranssipohjia pitkin Sinellejä, kerännyt banaanilaatikollisen käpyjä ja harmaantuneita keppejä hätyytellen hirvikärpäsiä, ostanut useita paketteja kuumaliimapuikkoja, saksinut Maijan lumimarjaa, pilannut uudet oksasakset leikkaamalla sidontarautalankaa ja ties mitä. Mutta mikä hienointa, olen saanut jotain valmista aikaiseksi! Ja ihan kotioloissa, uskomatonta..

Pajukurssilla osallistuin itsekin punomaan (muutakin kuin juonia) ja lopputulos oli jopa omasta mielestäni oikein onnistunut! Kunnon opissa sitä saa ihmeitä aikaan ja kun kaikki tarvittava on valmiina kädenulottuvilla, ei homma hyydy heti alkumetreille puuttuvien sivuleikkureiden tai materiaalin metsästämisen takia. 

Kursseja on pitkin syksyä, lähempänä joulua oli tuloillaan ainakin joulunajan koristeita luonnonmateriaaleista ja jouluisia villatöitä huovuttaen - kurkkaa Hakamaan lammastilan facebook-sivut jos kiinnostuit, siellä tarkempaa infoa mm. ajankohdista :) Voin lämpimästi suositella kokemani perusteella ainakin kranssi- ja pajukurssia ja eiköhän tulevat kurssit jatka samalla linjalla! 

Syksyisin askarteluin,

Miia