Uusi alku tai jotain muuta shittiä

Kyllä tämän blogin kirjoittaminen on sitten kerrassaan ylivoimaista. Muistan "päiväkirjani" olemassa olon aina välillä, mutta että ehtisin jotain kirjoittamaan - sitä päivää odotellessa (no nyt se tuli). Ei siinä, kirjoittamaan ehkä ehtisinkin, mutta olen aina kirjoittanut blogia lähinnä kuvien takia. Haluan jakaa mielestäni onnistuneita kuvia, ei mitään hätäpäissään otettuja räpsyjä, joissa on sävyt päin prinkkalaa ja rajauksetkin vähän niin ja näin. Mutta tämä elämäntilanne ei nyt oikein anna periksi. Siksi olen mieluummin kirjoittamatta. Mistään. Koska ketään tuskin kiinnostaa uusi huulirasvani, saati kodinhoitohuoneen tasolle kertyneiden vaippojen määrä pahimpina päivinä (ennätykseni on 10).

Pitkän tauon jälkeen näppäimistölle hyppääminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. En lupaa parantaa, vaikka haluaisin. Olen luvannut ennenkin, onnistuen surkeasti. Haluaisin olla blogistanian kuningatar, mutta tyydyn tähän kotiäidin rooliin pyykkivuorineen, kakkavaippoineen, vähän räkääkin housunlahkeessa. Olen ihan onnellinen näinkin.
Levitän nyt kuvitteellisen puhtaan valkoisen liinan pöytään ja aloitan puhtaalta.

Olen jälleen uusinut, tai pikemminkin lisännyt kuvauskalustoa. Pitkään haaveilin uudesta objektiivista, mutta sitten verkkokauppa.com läväytti niin hyvän tarjouksen tiskiin, että tuli hankittua uusi runkokin. Olympus PEN E-PL7 ja 25mm putki. Pieni runko, laadukas objektiivi ja wifi. Toimii. Objektiivi käy myös vanhaan OM-D E-M5 runkooni.
Kuvasin kaverin lapsia tuossa viikonloppuna ja tarkoitus olisi saada omistakin ne aina niin parjaamani joulukorttikuvat. Tosin ei mitään tonttulakkeja ja sohvalle riviin asetu -meininkiä. Katsotaan jääkö ihan ajatuksen tasolle. Jos lapsista ei onnistu, Urho uhrautui jo ;)



Aika menee kuin siivillä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Äitiyslomaani on alle kuukausi jäljellä, tarkalleen ottaen yhdeksäntoista päivää. Apua. Pitäisi jälleen miettiä mitäs nyt sit taas... Tai tietäisin, jos takataskussa olisi 3500e ylimääräistä. Mutta ei ole.
Malla 8,5 kk oppi alkuviikosta kävelemään ilman tukea. Ihan oikeasti kävelemään, ei mitään paria horjuvaa askelta. Uskomaton tyyppi. Kävelevä vauva :) Eipä tarvitse ainakaan harmitella, että näkeekö mahdolliset hoitotätit ensiaskeleet ;)

Ja nyt takaisin aina niin mukaviin kotiaskareisiin. Vuorossa ois tiskiä, likapyykkiä, imurointia...

Miia

Mikään vauva enää

Mun "vauvani" täytti eilen kuusi kuukautta. Puolivuotias. Iso tyttö, herttinen. Toisilla vauvat pysyy vauvoina vähän pidempään, mutta mun vauvani lähti pari päivää sitten konttaamaan. Tänään jouduin jo kysymään mihin Malla meni. Tänään tuo pieni ihminen yritti myös nousta seisomaan kaappia vasten. En tiedä pysynkö tässä kehityksessä nyt ihan mukana. Tosin lähti se velikin hyvissä ajoin liikkeelle, että odotettavissa oli tämänkin kohdalla. Mutta että nytkö jo? No mikäs siinä, sit mennään eikä meinata! En ihmettele jos joillekin tulee vauvakuume oman ollessa vielä vauva, koska tuo varsinainen vauva-aika on kyllä lyhyt aika. Muutama hassu kuukausi. Hullua. Ja hullummaksi käy.

Tänään posti kantoi ihanan paketin, mutten ehtinyt vielä kuvaamaan sisältöä. Joten ehkä ensi yönä sitten sen sisällöstä lisää ;) Nämä postaukseni kun näyttävät nyt ajoittuvan keskiyöhön, mistä lie mahtaa johtua... Fiksu käyttäisi tämänkin ajan nukkumiseen ja voimien keräämiseen, mutta kieriskelen mieluummin aamulla sitten niissä silmäpusseissa ja univeloissa.

Aamusta puheenollen, huomenna on jälleen hammaslääkäri. Vasta neljäs käynti kuukauden sisään. Jepjep. Voin kertoa, että kannattaa käydä vaikka kerta vuoteen vaan näytillä ja välttyä isommilta rei'iltä. Tämän käynnin jälkeen päästäänkin jo varmaan 250 euron paremmalle puolelle laskuissa.... Ja ihan kunnallisella. Olisin ehkä keksinyt niille parille satkulle "parempaakin" käyttöä. Tosin tarvitsen mä hampaitakin, että..

 

Parempi ehkä kuitenkin luikkia nyt peiton alle, että jaksaa aamulla nostaa silmäpussit pois rinnuksilta. Öitä!

 

Miia



Ristiäisvalmisteluja



Huomenna on pääpäivä! Tirppa saa vihdoin nimen eikä minun tarvitse enää varoa mölisemästä ohi suuni ;) Järjestelyt ovat kovassa vauhdissa ja ikävä kyllä suurimpia suunnitelmia, eli tarjoiluja jouduttiin muuttamaan ihan lennosta vielä eilen. Täytyy sanoa, että pari päivää ennen ristiäisiä on jäätävää saada viestiä, ettei leipominen onnistukaan sovitusti, koska perheessä jyllää vatsatauti. Tosin, eipä siinä vaihtoehtoja ole. En todellakaan kaipaa meille vatsatautia saati halua vieraitamme sairastuttaa. Eli ei muuta kuin hätäsoittokierrokselle, kuka ehtii leipomaan näinkin lyhyellä varoitusajalla jonkinmoista täytekakkua ja voileipäkakkua. Onneksi lähipiirissä on muitakin osaavia käsiä niin saadaan kakut pöytään. Oli vain harmillisen suuret suunnitelmat täytekakun osalta, jotka ei nyt ainakaan siinä muodossa toteudu, mutta joskus toiste sitten sellainen lakritsi-suklaa unelma isketään pöytään. (Opettelen tekemään sen vaikka itse!)

Väriteeman rajaaminen osoittautui haastavaksi, joten päätin lyödä tiskiin kaikki kivat pastellit. Oikeastaan suurin vaikutus väriteemaan oli Sinellin silkkipaperivalikoimalla. Että näin. Vetäkää itse johtopäätökset oliko laaja vai ei.

On tässä huushollissa vain melkoinen siivoaminen. Kyllä tämän siivoaa ja järjestää, mutta kun parivuotiaan kanssa sen saa tehdä monen monituista kertaa, alkaa jossain vaiheessa imurin varressa roikkuminen nakertaa. Mattoakaan en uskalla laittaa lattiaan kuin vasta huomenna ennen vieraiden tuloa, joku siihen kippaa jotain kuitenkin, kokemuksella. (Kaksi olkkarin mattoa odottaa pesulaan pääsyä, toisessa kahvia kupillinen, toisessa tölkillinen olutta, kiva kiva.)
Mutta verhot ja pöytäliinat on nyt pesty ja silitetty, pom pomit askarreltu, vaatteet valittu ja kahvikupit roudattu mummolasta. Pikkuleivät saa kaupasta ja yhden kakun leipasen illalla. Että eipä tässä tarvitse kuin pikkasen siivoilla niin homma on siinä. Joo-o. Pikkasen. Mutta en ittuillaksenikaan viitsi nyt päivällä siivota, vaan odotan isännän kotiin ettei hän vain jää paitsi tästä "ilonpidosta". Roikun tämänkin tehokkaan siivousajan mieluummin päivittäen tätä totaalisen hunningolle jäänyttä blogia, jota kukaan tuskin enää edes seuraa. Ihan sama.

Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta kuinka voisikaan kun ollaan Petäjävedellä. Ja Maijan sanoin, nimenhän saa vaikka kaurapuurolla. Totta. Mitä mäkin tässä panikoin. Puurokattila tulille jos muut kusee.

"Älä huoli Tirppa, kyllä me sulle nimi saadaan!"

Miia

Tyttö tuli! Jo neljä viikkoa sitten.

Tietääkseni en ole hämäläinen, vaikka kovin hidas olenkin. 

Ei vain tahdo keretä. Ei sitten millään.

Kyllä tässä vauva-taaperoarjen pyörittämisessä on oma hommansa.

Silloin kun en imetä, pese pyllyjä, kaiva legoja mitä ihmeellisimmistä paikoista tai puukota koiraa korvaan (kerron kohta), pesen pyykkiä, imuroin tai "rentoudun" ompelemalla tai leipomalla. Kyllä tuo yleiskone on vaan hieno ja leipomaan innostava vekotin. Vaikka tuotokset ovatkin välillä hienoisia pettymyksiä. Ja saumurista voi sanoa samaa. Välineurheilija mikä välineurheilija.

Tirppa on onneksi ollut aika tyytyväinen tapaus, asteen vaativampi kuin veljensä, mutta helppo. Olen onnistunut jopa surruttamaan saumurilla vauvan nukkuessa sitterissä vieressä ;)

Siitä koiran korvan puukottamisesta. Selvennetään nyt sen verran, että Torsti onnistui hankkimaan itselleen verikorvan, joka vaan uusii ja uusii. Ell tyhjenti korvan ja jätti haavan tikkaamatta, jotta voin itse tyhjentää korvaan kertyvän veren, mutta haava umpeutuu aina yön aikana. Joten olen sitten puukottanut haavaa, sillä haavan "repiminen" käsin auki tuntuu aivan kauhealta. Alkaa kuvottaa enkä pysty. Puukottaminen on helpompaa, nopeampaa ja kivuttomampaa. Torsti ei ole enää moksiskaan moisesta toimenpiteestä, vaikka saattaa kuulostaa kamalalta. Kaikenlaista sitä joutuukin tekemään :/ Mutta kun näki (ja kuuli) minkälaiset kivut paine korvaan aiheutti, tyhjennän sen mielelläni. Kovan onnen koira.

Leivoin toissapäivänä(kö se oli?) elämäni ensimmäisen täytekakun. Nättihän siitä tuli, mutta eihän se sit miltään oikein maistunut, pöh. Kakkupohja kakkupohjalta (joka oli aivan liian tiivistä) ja marenki marengilta. Ei pelkkä vaniljasiirappi ja marenki täytteenä oikein toimi? Täytyy kokeilla jollain muulla täytteellä (mikähän se voisi olla...) ja yrittää saada voista ja sokerista VAAHTOA, mikä on mielestäni tosin mahdottomuus. Kantapään kautta.

Juu ei kyllä nyt täytyy jatkaa ristiäisten suunnittelua! Ajatushan oli, että jos em. kakku olisi ollut onnistunut kokeilu, olisin pyöräyttänyt sen itse ristiäisiin, mutta ei nyt ihan yltänyt vaatimuksiin. Värilliset kakkupohjat olisivat vain olleet kiva ylläri kakussa. Voisiko tarjota pelkkiä mauttomia kakkupohjia :'D

Nää mun postaukset tuntuu nykyään olevan tällaisia varpusparvia, kaikki tapahtunut rykäistää kerralla eetteriin. Koittakaa kestää.

-Miia-

Pitkästä aikaa

Terve toverit! Pitkästä aikaa kaivan läpyskän pölyn alta. Mistähän sitä aloittaisi. Tulee varmaan sellainen kirjallinen varpusparvi kun asiat on kasaantunut ja kaikesta yrittää kertoa kerralla. Noh, yritetääs, kaivakaa suojalasit silmille ;)

Kaikki vapaa-aika, tai no kaikki ja kaikki, suurinosa kuitenkin, on mennyt ihan ompeluksiin. Olen melko innostunut uudesta saumuristani ja pakkohan sillä on suristella kun sellainen nyt kerta on nurkissa. Hieman olen vielä ulapalla kyseisen vekottimen kanssa, suomenkielisestä käyttöoppaasta kun tärkeimmät sivut ovat toisella kotimaisella kielellä, joka ei oikein taivu. Kiva. Mutta onneksi apua on lähipiiristä saatavilla. Ottobre -lehti on osoittautunut oikein oivalliseksi lastenvaatteiden kaavojen suhteen. Ensimmäinen ikinä tekemäni trikoopaita (alla) ja päätyi ihan käyttöön asti. Se on paljon se ;) Samalla Mr. Bear kaavalla taidan tehdä ainakin tusinan peruspaitoja Nipalle :) Kankaitakin on tullut tilailtua sieltä täältä, ei materiaalikaan lopu ihan heti. Jos nopeasti haluaa kankaita, niin suosittelen lämpimästi Noshia ja Käpystä. Näistä tulee kankaat nopeimmillaan seuraavaksi päiväksi! Sopii tällaiselle "pikkaisen" hätäiselle paremmin kuin hyvin!

Kaitalehuolittelu ei ihan ole mun lemppariosuus ompelussa, mutta sekin alkaa sujua... NOT! Tosin paidan helman huolittelu kaksoisneulalla on vielä syvemmältä, se makkara mikä muodostuu siihen kahden ompeleen väliin - MUR. Ilmeisesti alalangan kireyttä säätämällä siitäkin pääsee, mutta en tiedä mistä omassa koneessani kyseistä löysätään..... ÄITIII!!?!

Että sellaista ompeluosastolla.

Sitten raskauteen. Tänään huidellaan viikoilla 36+0. Aika kypsää. Saisi puolestani jo tulla. Painaa aika ikävästi alakertaa ja liikehdintä on tuskaisen temmokasta. Yöllä ei pysty nukkumaan kun joko närästää tai moukkua tulee molempiin kylkiin, kääntyminen kyljeltä toiselle vaatisi vinssiä. Odottaminen ei tässäkään lajissa ole heiniäni. Pari ekstra ultraa on tiedossa kun sf-mitta ei kasva ihan käyrien mukaan, mutta johtunee siitä että tyyppi on jo lähtökuopissa. Pari viikkoa takaperin pitkän uran tehnyt lääkäri ei ainakaan havainnut mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa, joten jospa siltä vältyttäisiin. 

Oma vanhenemisen vuosipäivä olisi loppukuusta, viettäisiköhän sen synnärillä vai vaikka elokuvissa? Luokkakokouksen ensi-ilta taisi osua samalle päivälle, se ois kyllä nähtävä :)

Ajatus katkeaa kokoajan kun jään toljottamaan ulkona häikivää auringonpaistetta ja niin loppui läppäristäkin akku varoittamatta (ihme tyyppi) joten eilisestä ruokakuvaussessiosta Hakamaan lammastilalla tuleekin sitten oma postaus, kuvat kun on läppärillä ja tämä postaus hoidettiin loppuun tabletilla, jää muuten pian julkaisematta :D

Palataan ruoan merkeissä kun läppäri on kerännyt itseensä riittävästi virtaa viemään edes joku asia maaliin asti!

Tsau.

Miia

Raskausajankuvaus osa 2

Kerta kiellon päälle, kaksi kuvaa vielä! 

Ei siitä mihinkään pääse, mutta kyllä tämä raskaana oleminen pienen lapsen kanssa on raskaampaa, kirjaimellisesti, kuin esikoista odottaessa. Kaikki vaipanvaihdosta ja rappujen kantamisesta lähtien alkaa ottaa kunnon päälle.

Eilen kävimme Niilon kanssa kaksistaan kaupoilla, ostettiin taas vähän joululahjoja, koirille muonaa, koko perheen sukkavarastotkin laitettiin kerta rysäyksellä uusiksi (kesyt 16 paria). Parin tunnin pyörimisen jälkeen olin niiiiin rätti. Joka paikkaa kolotti ja vauva myttysi siihen malliin, että hänkin oli saanut tarpeekseen kaupoissa ravaamisesta yhdelle päivälle.

Illalla oloa ei saanut edes "purettua", sillä isäntä pakeni ruokapöydän kautta suoraan mestis peliin. Lurjus.

Nyt kiireenvilkkaa suihkuun, tänään on taas mammakahvittelu päivä :D Sinne siis kunhan tuo taapis vaan herää (tosin ensin pitää nukahtaa, että voi herätä....)

Miia

Raskausajankuvaus - itsestä

Mietin ehkä sekunnin murto-osan viitsinkö julkaista kuvat täällä. Viitsin. Ja uskallan. Jos nyt joku menettää yöunensa tai on tukehtua pullaansa, voe voe.

Tänään oli siskolla vapaapäivä ja pistettiin heti töpinäksi. Minä iskin kameraan asetuksia ja sisko painoi laukaisinta, kuinka kätevää :D Siskolta tulee aina suoraa palautetta. "Ei, tää kuvakulma on ihan kauhee, hirveet reisiselluliitit!" Ei niille mitään voi, ota nyt vaan se kuva. Eihän sitä nyt niitä "parhaita" palojaan kaikelle kansalle mielellään esittele, mutta meikäläisen kohdalla nää muhkut nyt vaan sattuu kuulumaan varsinkin raskausaikaan, turha niitä on yrittää piilottaa. Tai yrittäähän voi, onnistuminen on toinen juttu.

Edellisen raskauden kuvia katsellessa huomasin pienen epäkohdan. Minulla ei ollut hajuakaan millä viikolla mikäkin masukuva oli otettu. Päivämääristä pystyy tietysti laskemaan, mutta sitten sain ajatuksen upottaa viikot kuvaan valmiiksi. Nyt ei tarvitse osata laskea takaperin, riittää kun osaa lukea (ja ymmärtää mitä rv tarkoittaa ;)) Tässähän kuluu pian kulmakarvakynä jos toinenkin, jos oikein intoutuu masuaan kuvaamaan!

Tässä minä olen viikolla 25+4, muhkuineen kaikkineen :)

Miia

Värikoodi pienelle

Reipas viikko sitten kävimme rakenneultrassa ja selvisihän sieltä se sukupuolikin, kunnossa olevien rakenteiden ohella (mikä tietysti tärkeintä). Ensin oltiin kädet ja napanuora niin siveellisesti edessä, ettei täyttä varmuutta saanut, mutta hetken päästä näkymät olivatkin jo paljon selkeämmät. Jos nyt vaatteiden väristä yhtään voi päätellä, joku voisi villisti veikata, että meille tulee tyttö. Ellei se vielä kehitä kivekset jostain. Uskaltauduin jo kuitenkin ostamaan vähän tyttöjen värejä, sillä jos sieltä tulisikin poika, olisi Nipan pienet kuteet odottamassa. 

Aiemmin olin ehdottoman nounou vaaleanpunaista kohtaan, mutta nyt kun tietää, että tytön sieltä pitäisi tulla, en voi olla ostamatta vaaleanpunaista! Mikähän siinäkin on.. 

Kun on käynyt ultrattavana sekä kätilöillä että lääkärillä, täytyy sanoa, että kohdalleni osuneilla ero on valtava. Kätilöt kertovat kokoajan, selittävät mitä ruudulla näkyy ja onko kaikki kunnossa. Asiakaspalvelua, sanoisin. Lääkäri saattaa olla koko toimenpiteen ajan hiljaa, välillä tihrustaa näyttöä ja välillä ottaa reippaasti etäisyyttä näyttöön, aivan kuin olisi nähnyt jotain hyvin epämääräistä. Ja sitten lopuksi vain todeta, että kaikki on kunnossa. Aha. Ja ne kuvat joita saa kotiin viemisiksi. Meinasin revetä kun lääkäri antoi kaksi kuvaa rakenneultrasta käteeni: toinen 4D otos, josta ei pysty edes sanomaan siinä olevan vauva ja normi kuva, jossa hyvin epäselvä sivuprofiili, josta puuttuu mielestäni nenäkin. "Eihän nää nyt mitään valokuvia ole..." Juu ei, älä nyt ainakaan alan vaihtoa harkitse. Olisi jättänyt ottamatta. Noista ei tule kuin painajaisia :D Kätilöillä tuntuu olevan tuo kuvauspuolikin pikkasen paremmin hallussa ;)

Miia

ps. Ulkona on harmaata, sisällä on harmaata. Tuntuu, että silmiä pitää kokoajan hieroa, jotta näkisi paremmin. Paistetta välillä kiitos, surkastuu silmät!

Pärstäkerroin

Harvinaista herkkua. Turhan usein ei oma naamataulu vilku täällä. Nyt kuitenkin oli uudet lasit ja mahakin pönötti ja piti ottaa profiilikuva ID Inspirationin esittelyä varten, joten.. Olkaa hyvät, minä ja mahani :)

 Ja bonuksena "Ulho - mää nii lakastan teitä - bulltellieli"

On muuten ihan pirun hankalaa kuvata itseään ilman kaukolaukaisinta. Hankintalistalle sellainenkin. Canon EOS järkkäreihin sopiva, kaksi kertaa kokeiltu laukaisin tuolla lojuu tyhjän panttina, jos jollain on tarvetta, luovun halvalla!

Miia

Seuraavalle pienelle elämälle

En malttaisi pysyä nahoissani perjantaihin asti, jolloin on odotettu rakenneultra. Toivon mukaan mahassa ei istuta jalat ristissä pihtaamassa tietoa ;) 

Hui, ajatella, että raskaus on parin päivän päästä jo puolessa välissä. Tuntuu, että toisen kohdalla aika menee paljon nopeammin kuin esikoisen kohdalla - heti kun päästiin ympärivuorokautisista pahoinvoinneista. Johtuuko sitten siitä, ettei jokainen potku tunnu enää niin ihmeelliseltä. Tai siis tuntuu, mutta - you know. Jotenkin kuvittelee toisen kohdalla jo tietävänsä missä mennään ja onko kaikki ok. Ei hätäile heti niin, jos masussa ei aina tunnukaan liikettä.

Kuvittelen tulokkaan olevan tyttö, vaikka toisaalta koen odottavani poikaa. Heh. Sekavaa. Olen levinnyt suuntaan jos toiseen, ihan eri tavalla kuin Niilosta, vaikka voi olla, että tämä on ihan omaa kuvitelmaani. Ja on kai se niin, että toisen lapsen kohdalla keho muuntuu nopeammin odotusmoodiin. Kroppa tietää jo mihin suuntaan venyä ja paukkua. 

En harmikseni löydä Niilon aikaista äitiyskorttiani, josta voisin vakoilla silloisen painoni näihin aikoihin. Niilostahan sain mukavat rapiat 20 kg, joista saliin jäi säälittävät kuusi (pitkä haistatus niille jotka jauhavat "ne jää kuule sinne saliin" - paskat). Ei sillä, kaikki karistettiin kyllä muutamassa kuukaudessa, mutten siltikään haluaisi samaa ylimääräistä painoa kannettavakseni, en haluaisi kokea niitä turvotuksia ja puutumisia enää uudestaan. 

Mutta koska olen malttamatonta sorttia, ostin jo ensimmäisen bodyn. Heti perään lisään, että sopii sekä tytölle että pojalle! Oli vain niin syötävän suloinen, eikä Niilo käytä enää bodeja, vaikka ehkä mahtuisikin. Se on jo niin iso poika, ettei sitä mihinkään bodyyn tungeta. Niinpä ostin sitten seuraavaa odottamaan :) Niilon pienimmistä vaatteista annoin ison osan pois jo ajat sitten, rakkaimmat vaatekappaleet on tullut säästettyä. Mutta ainahan noita saa kaupoista lisää :)

Miia