14.10.2014

Seuraavalle pienelle elämälle

En malttaisi pysyä nahoissani perjantaihin asti, jolloin on odotettu rakenneultra. Toivon mukaan mahassa ei istuta jalat ristissä pihtaamassa tietoa ;) 

Hui, ajatella, että raskaus on parin päivän päästä jo puolessa välissä. Tuntuu, että toisen kohdalla aika menee paljon nopeammin kuin esikoisen kohdalla - heti kun päästiin ympärivuorokautisista pahoinvoinneista. Johtuuko sitten siitä, ettei jokainen potku tunnu enää niin ihmeelliseltä. Tai siis tuntuu, mutta - you know. Jotenkin kuvittelee toisen kohdalla jo tietävänsä missä mennään ja onko kaikki ok. Ei hätäile heti niin, jos masussa ei aina tunnukaan liikettä.

Kuvittelen tulokkaan olevan tyttö, vaikka toisaalta koen odottavani poikaa. Heh. Sekavaa. Olen levinnyt suuntaan jos toiseen, ihan eri tavalla kuin Niilosta, vaikka voi olla, että tämä on ihan omaa kuvitelmaani. Ja on kai se niin, että toisen lapsen kohdalla keho muuntuu nopeammin odotusmoodiin. Kroppa tietää jo mihin suuntaan venyä ja paukkua. 
En harmikseni löydä Niilon aikaista äitiyskorttiani, josta voisin vakoilla silloisen painoni näihin aikoihin. Niilostahan sain mukavat rapiat 20 kg, joista saliin jäi säälittävät kuusi (pitkä haistatus niille jotka jauhavat "ne jää kuule sinne saliin" - paskat). Ei sillä, kaikki karistettiin kyllä muutamassa kuukaudessa, mutten siltikään haluaisi samaa ylimääräistä painoa kannettavakseni, en haluaisi kokea niitä turvotuksia ja puutumisia enää uudestaan. 

Mutta koska olen malttamatonta sorttia, ostin jo ensimmäisen bodyn. Heti perään lisään, että sopii sekä tytölle että pojalle! Oli vain niin syötävän suloinen, eikä Niilo käytä enää bodeja, vaikka ehkä mahtuisikin. Se on jo niin iso poika, ettei sitä mihinkään bodyyn tungeta. Niinpä ostin sitten seuraavaa odottamaan :) Niilon pienimmistä vaatteista annoin ison osan pois jo ajat sitten, rakkaimmat vaatekappaleet on tullut säästettyä. Mutta ainahan noita saa kaupoista lisää :)

Miia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti