Raskausajankuvaus osa 2

Kerta kiellon päälle, kaksi kuvaa vielä! 

Ei siitä mihinkään pääse, mutta kyllä tämä raskaana oleminen pienen lapsen kanssa on raskaampaa, kirjaimellisesti, kuin esikoista odottaessa. Kaikki vaipanvaihdosta ja rappujen kantamisesta lähtien alkaa ottaa kunnon päälle.

Eilen kävimme Niilon kanssa kaksistaan kaupoilla, ostettiin taas vähän joululahjoja, koirille muonaa, koko perheen sukkavarastotkin laitettiin kerta rysäyksellä uusiksi (kesyt 16 paria). Parin tunnin pyörimisen jälkeen olin niiiiin rätti. Joka paikkaa kolotti ja vauva myttysi siihen malliin, että hänkin oli saanut tarpeekseen kaupoissa ravaamisesta yhdelle päivälle.

Illalla oloa ei saanut edes "purettua", sillä isäntä pakeni ruokapöydän kautta suoraan mestis peliin. Lurjus.

Nyt kiireenvilkkaa suihkuun, tänään on taas mammakahvittelu päivä :D Sinne siis kunhan tuo taapis vaan herää (tosin ensin pitää nukahtaa, että voi herätä....)

Miia

Jouluisissa tunnelmissa

Lauantaina kävin kaverilla kuvaamassa tyttötrioa joulukortteja varten. Täytyy myöntää, että yhden lapsen kuvaa helposti, kolmea + koiranpentua - ei niinkään. Mutta hauskaa oli :) Kuvaussession loputtua isommat siskot hävisivät hyvin liukkaasti sisälle, pienimmän jäädessä töröttämään tuolille. Ja siitäkös ne söpöimmät kuvat sitten tulikin :) Ihana pikku Friida tonttu!

Miia

Villatuubi

Oi etän että. Syksy ja kaikkee. Kylmää, märkää. Mutta lähituotettu lampaanvilla se on mikä lämmittää! Kaulaa ja mieltä. Hakamaan lammastilalta (jossa suunnilleen asun nykyään) ostamani hahtuvalanka taipui onnettomissa virkkurin käsissäni tyylikkääksi tuubihuiviksi. Eikä muuten vaatinut paljon kädentaitoja ;) Tällaisen siis loihtii kuka vaan. Ihan kuka vaan. Ensimmäinen Niilolle.. 

Nahkarotsista, henkselifarkuista, Noshin kankaasta tehdystä piposta (Hattulin Sannalle kiitokset tästä!) ja villatuubista tuli tosi tyylikäs kokonaisuus! Kyllä tällä kehtasi mennä perhekahvilaan Elleniä moikkaamaan ;)

Ei keinokuituja, ei kutinaa, aivan ihana luonnollinen väri. No voiks muuta toivoo???

Niilon huiviin meni ehkä noin puolikas kiekkoa hahtuvalankaa, n. 50g, 10 koon koukulla, kaksinkertaisella langalla. Silmukoita tai kerroksia en laskenut, silmämääräisesti vain koukku huutaen virkkuroin päiväunien aikana lapsen kaulaan sopivan :)

Seuraava onkin jo tulossa, itselle, lanka vain meni loppumaan kesken. Pitää taas hurauttaa bäitä moikkaamaan :)

Miia

Tulevaisuuden toivot

Viimeaikoina on tullut kuvattua pieniä ihmisen alkuja oikein urakalla. Lapsien kuvaaminen on erityisen mukavaa ja antoisaa, koska he ovat aitoja. Ei tarkoituksellista poseerausta, ei väkinäistä hymyä jos ei hymyilytä, se tulee jos on tullakseen. Pitää vain itse olla nopea ja valmis makaamaan vaikka märällä nurmella tai kiipeämään naapurin mäntyyn. Hymyn voi saada millä hetkellä hyvänsä, on oltava valmiina. Hyvistä assistenteista on aina suunnaton apu, yksi toimii muulina, kantaen rekvisiitat paikasta toiseen, toinen toimii pellenä kuvaajan taustalla. Välillä tekisi mieli kääntää linssi pellen suuntaan ja antaa laukaisimen laulaa, hyvää matskua tulisi taatusti siitäkin suunnasta ;)

Vielä on voinut kuvata ulkona vähemmissä vaatteissa, mutta pikkuhiljaa alkaa kelit viiletä. Harmi sinällään, kuvaan niin paljon mieluummin ulkona luonnonvalossa kuin hämärissä sisätiloissa. Ehkä sopivalla kalustolla siitäkin tulisi jotain ;) 

Miia