Viimeaikoina on tullut kuvattua pieniä ihmisen alkuja oikein urakalla. Lapsien kuvaaminen on erityisen mukavaa ja antoisaa, koska he ovat aitoja. Ei tarkoituksellista poseerausta, ei väkinäistä hymyä jos ei hymyilytä, se tulee jos on tullakseen. Pitää vain itse olla nopea ja valmis makaamaan vaikka märällä nurmella tai kiipeämään naapurin mäntyyn. Hymyn voi saada millä hetkellä hyvänsä, on oltava valmiina. Hyvistä assistenteista on aina suunnaton apu, yksi toimii muulina, kantaen rekvisiitat paikasta toiseen, toinen toimii pellenä kuvaajan taustalla. Välillä tekisi mieli kääntää linssi pellen suuntaan ja antaa laukaisimen laulaa, hyvää matskua tulisi taatusti siitäkin suunnasta ;)
Vielä on voinut kuvata ulkona vähemmissä vaatteissa, mutta pikkuhiljaa alkaa kelit viiletä. Harmi sinällään, kuvaan niin paljon mieluummin ulkona luonnonvalossa kuin hämärissä sisätiloissa. Ehkä sopivalla kalustolla siitäkin tulisi jotain ;)
Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti