Joulu tulla jolkottaa

Paljon taas pitäisi ehtiä ennen kuin kalenteriin kilahtaa 24. päivä. Lupauduin tekemään vanhemmilleni tänäkin jouluna bataattilaatikon ja saaristolaisleivän, samalla kun teen niitä omaan joulupöytäämme.
Piparien ensimmäinen erä tehtiin kaksi viikkoa sitten ja syötiin siltä istumalta. Olen nyt muutamana iltana saanut kuulla puuttuvista pipareista kommenttia. Uhkasi mies jo ostaa kaupasta jollei ala kohta kuulua. Taidankin tältä istumalta tehdä sen taikinan. Päästään huomenna Niilon kanssa sitten taas piparipuuhiin :) Viimeksi Niilo keskittyi lähinnä taikinan syömiseen. Yhden hattivatti piparin ehdin pelastaa pellille paistettavaksi ja siitähän sota syttyi. Mennä nyt paistamaan toisen hienot tuotokset. On se omatekoinen taikina tosin niin hyvää, että menee sitä omaankin suuhun pikku biittejä leipomisen lomassa ;)
Teen taikinan aina mummoni ohjeella. Äidin kanssa tuli puhetta Niilon taikinahimosta, ja äiti sanoi, että hekin söivät pienenä taikinaa salaa jääkaapista ja silottivat pinnan, ettei mummo olisi huomannut :D Ymmärrän hyvin.

Miia

 



Uusi alku tai jotain muuta shittiä

Kyllä tämän blogin kirjoittaminen on sitten kerrassaan ylivoimaista. Muistan "päiväkirjani" olemassa olon aina välillä, mutta että ehtisin jotain kirjoittamaan - sitä päivää odotellessa (no nyt se tuli). Ei siinä, kirjoittamaan ehkä ehtisinkin, mutta olen aina kirjoittanut blogia lähinnä kuvien takia. Haluan jakaa mielestäni onnistuneita kuvia, ei mitään hätäpäissään otettuja räpsyjä, joissa on sävyt päin prinkkalaa ja rajauksetkin vähän niin ja näin. Mutta tämä elämäntilanne ei nyt oikein anna periksi. Siksi olen mieluummin kirjoittamatta. Mistään. Koska ketään tuskin kiinnostaa uusi huulirasvani, saati kodinhoitohuoneen tasolle kertyneiden vaippojen määrä pahimpina päivinä (ennätykseni on 10).

Pitkän tauon jälkeen näppäimistölle hyppääminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. En lupaa parantaa, vaikka haluaisin. Olen luvannut ennenkin, onnistuen surkeasti. Haluaisin olla blogistanian kuningatar, mutta tyydyn tähän kotiäidin rooliin pyykkivuorineen, kakkavaippoineen, vähän räkääkin housunlahkeessa. Olen ihan onnellinen näinkin.
Levitän nyt kuvitteellisen puhtaan valkoisen liinan pöytään ja aloitan puhtaalta.

Olen jälleen uusinut, tai pikemminkin lisännyt kuvauskalustoa. Pitkään haaveilin uudesta objektiivista, mutta sitten verkkokauppa.com läväytti niin hyvän tarjouksen tiskiin, että tuli hankittua uusi runkokin. Olympus PEN E-PL7 ja 25mm putki. Pieni runko, laadukas objektiivi ja wifi. Toimii. Objektiivi käy myös vanhaan OM-D E-M5 runkooni.
Kuvasin kaverin lapsia tuossa viikonloppuna ja tarkoitus olisi saada omistakin ne aina niin parjaamani joulukorttikuvat. Tosin ei mitään tonttulakkeja ja sohvalle riviin asetu -meininkiä. Katsotaan jääkö ihan ajatuksen tasolle. Jos lapsista ei onnistu, Urho uhrautui jo ;)



Aika menee kuin siivillä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Äitiyslomaani on alle kuukausi jäljellä, tarkalleen ottaen yhdeksäntoista päivää. Apua. Pitäisi jälleen miettiä mitäs nyt sit taas... Tai tietäisin, jos takataskussa olisi 3500e ylimääräistä. Mutta ei ole.
Malla 8,5 kk oppi alkuviikosta kävelemään ilman tukea. Ihan oikeasti kävelemään, ei mitään paria horjuvaa askelta. Uskomaton tyyppi. Kävelevä vauva :) Eipä tarvitse ainakaan harmitella, että näkeekö mahdolliset hoitotätit ensiaskeleet ;)

Ja nyt takaisin aina niin mukaviin kotiaskareisiin. Vuorossa ois tiskiä, likapyykkiä, imurointia...

Miia

Mikään vauva enää

Mun "vauvani" täytti eilen kuusi kuukautta. Puolivuotias. Iso tyttö, herttinen. Toisilla vauvat pysyy vauvoina vähän pidempään, mutta mun vauvani lähti pari päivää sitten konttaamaan. Tänään jouduin jo kysymään mihin Malla meni. Tänään tuo pieni ihminen yritti myös nousta seisomaan kaappia vasten. En tiedä pysynkö tässä kehityksessä nyt ihan mukana. Tosin lähti se velikin hyvissä ajoin liikkeelle, että odotettavissa oli tämänkin kohdalla. Mutta että nytkö jo? No mikäs siinä, sit mennään eikä meinata! En ihmettele jos joillekin tulee vauvakuume oman ollessa vielä vauva, koska tuo varsinainen vauva-aika on kyllä lyhyt aika. Muutama hassu kuukausi. Hullua. Ja hullummaksi käy.

Tänään posti kantoi ihanan paketin, mutten ehtinyt vielä kuvaamaan sisältöä. Joten ehkä ensi yönä sitten sen sisällöstä lisää ;) Nämä postaukseni kun näyttävät nyt ajoittuvan keskiyöhön, mistä lie mahtaa johtua... Fiksu käyttäisi tämänkin ajan nukkumiseen ja voimien keräämiseen, mutta kieriskelen mieluummin aamulla sitten niissä silmäpusseissa ja univeloissa.

Aamusta puheenollen, huomenna on jälleen hammaslääkäri. Vasta neljäs käynti kuukauden sisään. Jepjep. Voin kertoa, että kannattaa käydä vaikka kerta vuoteen vaan näytillä ja välttyä isommilta rei'iltä. Tämän käynnin jälkeen päästäänkin jo varmaan 250 euron paremmalle puolelle laskuissa.... Ja ihan kunnallisella. Olisin ehkä keksinyt niille parille satkulle "parempaakin" käyttöä. Tosin tarvitsen mä hampaitakin, että..

 

Parempi ehkä kuitenkin luikkia nyt peiton alle, että jaksaa aamulla nostaa silmäpussit pois rinnuksilta. Öitä!

 

Miia



Olisiko jälleen aika ryhtiliikkeen.....?

Kesä oli ja meni, ainakin kalenterin mukaan, kelistä nyt viitsi edes mainita. Tulin hetki sitten koirien kanssa iltalenkiltä ja ilmassa oli ihanaa syksyistä raikkautta. Josta tulikin mieleeni, että tarvitsen uudet lenkkarit, sillä edellisiin paskoi joku ja heitin ne menemään. Conssit jalassa viitsi juoksemaan ryhtyä. Tosin mun kroppa on sitä mieltä, että mehän ei juosta, oli sitten lenkkarit tai ei, mutta mutta... Enivei ja sillee.
Joo. Kuvittelin, että kesällähän mulla on hyvin aikaa päivittää blogia ja napsia kivoja kuvia ja - paskanmarjat. Joko mä olen umpisurkea organisoimaan ajankäyttöäni tai sitten vaan käytin sen johonkin muuhun, tärkeämpään. Tiedän kyllä mihin käytin niitä hetkiä kun lapset sattuivat nukkumaan yhtä aikaa päiväunia. Join kahvini lämpimänä (en suinkaan kuumana, koska tuli aina jotain muuta...) ja istuin kuistin portailla. Tuijottelin ryteikköön ja keskityin hengittämiseen. Koska tämä on välillä niin pirun rankkaa. Tai ehkä teen siitä vain niin rankkaa. Jos ihan hitusen löysäis ja lopettais jatkuvan sotkusta jankkaamisen ja sen sijaan kantais mukisematta niitä tavaroita, vaikka sitten 1 per tunti, paikoilleen. Tai vielä parempi - jättää ne siihen. Eivätpähän leviä uudestaan kun ovat jo levällään, right? No mutta joo. Eniten tässä nyt tihkaisee se omanajan puute (ja jäätävä tauko postaamisessa). Sillä eiväthän nämä lapsoset tietenkään enää voi yhtä aikaa niitä päiväuniaan nukkua, ehei. Isompi on alkanut jättämään unia jo kokonaan välistä, mutta sitä en sulata. Niilo saattaa pari tuntia "tehdä" unta, eli kerää sänkyynsä leluja ja leikkii hissuksiin. Mutta parasta tässä on se, että hän pysyy siellä huoneessaan. Ei huutele, ei itkeskele. Alakertaan kuuluu vain pieni töminä, josta tiedän, että tyyppi on edelleen hereillä. Pari tuntia saattaa hyvinkin kulua, ennen kuin tulee portaiden yläpäähän portille karjumaan "Avata!". No avaanhan minä.

Ja ettei menisi aivan valitusvirreksi, laitetaan vähän kuvia. Eilen kävin ensimmäistä kertaa POMPdeLUX -kutsuilla Meerillä. Voi vitsien vitsi. Luojan kiitos koot alkavat vasta 80:sta, niin ei tarvinnut Mallalle hankkia mitään. Vaikka kaivelemaanhan se tietysti jäi... Se tyllimekko, ma kualen.
Niilolle sen sijaan tuli tarpeeseen hankittua Softshell haalari harmaana, microfleecehaalari tummansinisenä ja kevyt "untuvatakki" petroolina. Nyt vain jännätään kokojen kanssa, menikö 98 liian reiluksi.
Jostain syystä en innostunut poikien sisävaatteista, vaikka kivoja olivatkin. Mallalle sen sijaan olisin löytänyt kaapillisen ihanuuksia. Maltoin kuitenkin mieleni ja odotan (jos odotan) SS16 mallistoa, alkaa silloin kokokin olla kohillaan ;)
Löysin mä itsellenikin jotain :D Mitä on syksy ilman uutta huivia.... ;)

 

Josko sitä sais taas blogielämän syrjästä kiinni, pieni ryhtiliike ois ehkä paikallaan. Tälläkin rintamalla!

 

 

Miia



Perhepuistossa

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa Jyväskylässä Harjun kupeessa olevassa Mäki-Matin perhepuistossa. Oli täältäkin ajelemisen väärti :)
Aamupäivällä pakattiin lapset autoihin ja päräytettiin kaverin kanssa Jyväskylään. Parkkipaikan löytäminen meni vähän vaikeaksi tietöiden takia, ja lopulta jätin auton ties minne tienvarteen. Vähän jännitti odottaako autolle palatessa pikavoitto tuulilasissa, kun liikennemerkit olivat vähän hukassa, mutta ei onneksi. Ja parkkipaikka olikin itseasiassa aivan puiston lähellä, 200 metrin päässä kun käytti kävelytietä. Tiedänpähän mihin kurvaan ensi kerrallakin, ahtaaseen taskuun en meinaan edes yritä parkkeerata, valitsen pienen kävelyn sen sijaan :D
Keli oli vähän arvoitus. Välillä aurinko lämmitti oikein mukavasti, välillä tuuli oli viedä tukan mennessään, tuli sieltä pari tippaa vettäkin, mutta selvittiin kuivina. Ei kyllä edelleenkään ole järin kesäinen keli. Sen huomasi puistossa lasten pukeutumisestakin. Osa oli shortseissa ja t-paidassa, osalla kunnon toppaa päällä. Niiloa tuskin paleli, niin vauhdikkaasti tutkittiin uutta puistoa! Itselle olisi pitänyt kuitenkin ottaa lämpimämpää hupparia matkaan.
Kaikkineen puistoilimme kolmisen tuntia. Aika juoksi hyvässä seurassa. Välillä kävimme puiston kahvilasta hakemassa kahvit ja korvapuustit ja lapsille jäätelöt. Kahvilan yläkerrassa oleva kerhotila(?) oli todella siisti (ja ihanasti tapetoitu). Pieni keittiö ja ruokailutila helpottivat kummasti vauvan kanssa liikenteessä olevaa, vaipanvaihdot sujui sutjakasti isossa pesualtaassa (ei mitään hikisiä pikku posliinialtaita). "Olohuoneessa" oli leluja, joilla Niilokin malttoi hyvin leikkiä sen aikaa, että äiti joi kahvinsa ja mutusti korvapuustinsa, syötti ja vaihtoi kuivat pikkusiskolle.
Puistossa porukkaa oli kuin pipoa, ainakin omalla mittakaavallani. Paljonko siellä sitten oikein aurinkoisella kelillä onkaan!

Niilolla vauhtia riitti ja olisi jaksanut vielä kolmen tunnin jälkeenkin paahtaa menemään, mutta äidiltä alkoi puhti loppua. Tietysti uusi puisto uusine leluineen ja liukumäkineen oli niin mielenkiintoista, ettei yhdessä kiipeilytelineessä malttanut kauaa keikkua vaan piti tutkia kaikki. Sainkin rattaiden kanssa kiiruhtaa ympäri puistoa juoksujalkaa painavan lapsen perässä. Turha oli parkkeerata rattaita mihinkään :D
Tämä puistoilu ei takuulla jäänyt viimeiseksi kerraksi. Heti kun lämmin päivä koittaa, suuntaamme uudestaan!

Kotimatkalla poikkesimme vielä ihanalle Nosh-edustajallemme Reetalle hakemaan "rekin tyhjennysmyynti" ostoksemme. Niilolle keltainen Tiikerit paita ja Mallalle Baggy housut. Molemmat vielä reiluja kokoja, mutta ovatpahan jemmassa odottamassa :) Tiikerit kun jatkaa mallistossa vielä syksylläkin, ainakin leggareiden muodossa, eivät ole sitten mitään "menneen talven lumia" kun käyttöön pääsee ;)



Yrittäisiköhän sitä ommella nyt kun molemmat lapsoset painuivat päikkäreille (isompi jäätävän kiukkupuuskan saattelemana) vai zippaisiko itsekin sohvalle. Siinä vasta pulma.

Miia

Suuri pieni timpuri

Ihana seurailla lasta (ja miestä) touhuissaan. Niilo niin tosissaan auttaa isäänsä kasvihuoneen kanssa. Siitä tulee maailman paras kasvari kun nämä kaksi sen yhdessä rakentavat :') Tuntuu kulkevan verissä näillä tämä taito ja kiinnostus rakentaa. Ei sillä, en valita <3
Kuvat tulevat vähän jäljessä, kuten instagramia seuraavat saattavat huomata, kasvarihan on jo paljon pidemmällä kuin kuvat antavat ymmärtää. Runko on pystyssä ja ikkunat paikoillaan. Viikonlopun aikana toivottavasti alkaa syntyä kattoristikoita ja päästään kateostoksille :) Minun tehtäväni on kuulemma metsästää sopivat vanhat ovet. Jooo-o. Aloittaisiko Tori.fi:stä.
Hirveän vastahakoisesti mies tähän projektiin ryhtyi, mutta olen havaitsevinani pientä innostumista.... ;)
Kohta on jo juhannus ja sen jälkeen alkaakin miehen LOMA. Saadaan nauttia isukin seurasta kuutisen viikkoa. Ainakin. <3 <3 <3

 

FRIYAY!

 

Miia



Voisin diagnosoida itselleni ompeloosin

Ompeloosi. En tiedä mikä se on, mutta kuulosta siltä, että mulla on just se. Pakko vaan ommella, ommella ja vähän vielä ommella. Ja ratkoa joka toinen sauma ja ommella uudestaan, mutta ei se mitään! Jokainen pienikin hetki, jonka jostain saa itselleen nipistettyä, menee lahjakkaasti tämän uuden harrastuksen parissa.
Uusia kankaita lähtee tilaukseen liki viikoittain. Pääasiassa tilaukseni lähtevät Noshin suuntaan. Sieltä ne parhaat trikoot tulee, luomuna. Yritän ne aina vaivihkaa noutaa Siwasta ja sujauttaa pesukoneeseen miehen huomaamatta. Naurettavaa. Kai nyt aikuinen ihminen saa kankaita ostaa. Ihan kuin teininä kun yritti piilottaa siideripulloa omaan huoneeseen vanhempien huomaamatta :D
Nyt kun tutkailee alkuhuuman ompeluksia, väliin ihan hävettää. Mutta se kuuluu asiaan, asiaan jossa harjoitus tekee mestarin. Olen jäätävä pilkun viilaaja (paitsi sit kun on tehnyt jonkun sauman neljästi uudestaan, saa viidennellä kerralla tulla millaista kuraa vaan, en korjaa!). Monesti sanon Jaakolle nopeasti tekeväni Niilolle paidan ja tiedän jo aloittaessani puhuvani sujuvasti p*skaa. Siihen menee vähintään se kolme tuntia. Mikä ei ole nopeasti edes omalla mittapuullani. Mutta mieluummin korjaan omaan silmään pistävät virheet (vaikka sitten viidesti) kuin että valmiiksi saatuani myttään vaatekappaleen kaapin perälle ja unohdan sinne. Käyttöön asti niiden pitää päästä, ei tässä muuten ole mitään järkeä - edes rahallisesti.
Olen kokeillut useampaa tyyliä tehdä mm. hihansuun huolittelut ja nyt tuntuu, että olen löytänyt sen itselle mieluisan tavan tehdä. Tyylejähän on yhtä paljon kuin on tekijöitä.
Viimeistelyn jälkikin alkaa miellyttää omaa silmää, ilman että tarvitsee liioin hävetä kun huomaa, että kauppareissulla lapsella onkin päällä se mutsin kirosanoin maailmaan saateltu riepuparka. Ja siis pakko myöntää, tulee manattua aika paljon. Ei uskoisi, että mielenterveyteni kannalta tärkeä asia saa manaamaan niin paljon. Mutta kun neula vääntyy tai kun saumurin lanka katkeaa ennen aikojaan, pistäähän se potuttamaan... Siksi yritänkin ommella silloin kun lapset on päikkäreillä. Ei ehkä parasta ulosantia pienille korville :'D

Tässä viimeisimmät, samalla myös varmaan ensimmäiset, jotka tuli kuvattua ihan järkkärilläkin, pelkän puhelimen kameran sijaan.. Instaanhan nämä kaikki aina päätyvät, sinne päivittyy useamman kerran viikossa uudet aikaansaannokset ;)
Noshin kankaista molemmat, Tiikeri kuosista tuli pitkähihainen, kaula-aukon huolittelin sujuvasti saumurilla samaisesta kankaasta tehdyllä suikaleella. Päälle vielä suoraommel joka pitää tuon saumurin sauman(?) siististi paikoillaan. Hihansuut ja helman ompelin onnistuneesti (jo oli aikakin) kaksoisneulalla. Melkoinen saavutus. Niin paljon tuli tapeltua makkaralle menevän kaksoistikin kanssa..
Keltainen BMX kuosinen on t-paita, himpun pidemmällä hihalla. Hiha tulee kyynärtaipeeseen asti, mikä ei alun perin ollut ihan tarkoitus, mutta näytti Niilon päällä yllätävän hyvältä. Saatan jopa käyttää hihanmittaa toistekin! Siinä samaiset huolittelut.
Kaavana olen käyttänyt malliltaan Niilolle passelia Ottobren Mr. Bear mallia (6/13) koossa 98. Sillä erolla että olen lisännyt pari senttiä helmaan ja hihoihin, jotta saan pidemmän käänteen.
Ensi kerralla yritän saada kuvattua myös käyttäjän päällä, eihän näistä muuten kukaan tiedä onko onnistuneita vai ei.

 

Nyt, Hyvää Yötä.

 

Miia



Tyttö tuli! Jo neljä viikkoa sitten.

Tietääkseni en ole hämäläinen, vaikka kovin hidas olenkin. 

Ei vain tahdo keretä. Ei sitten millään.

Kyllä tässä vauva-taaperoarjen pyörittämisessä on oma hommansa.

Silloin kun en imetä, pese pyllyjä, kaiva legoja mitä ihmeellisimmistä paikoista tai puukota koiraa korvaan (kerron kohta), pesen pyykkiä, imuroin tai "rentoudun" ompelemalla tai leipomalla. Kyllä tuo yleiskone on vaan hieno ja leipomaan innostava vekotin. Vaikka tuotokset ovatkin välillä hienoisia pettymyksiä. Ja saumurista voi sanoa samaa. Välineurheilija mikä välineurheilija.

Tirppa on onneksi ollut aika tyytyväinen tapaus, asteen vaativampi kuin veljensä, mutta helppo. Olen onnistunut jopa surruttamaan saumurilla vauvan nukkuessa sitterissä vieressä ;)

Siitä koiran korvan puukottamisesta. Selvennetään nyt sen verran, että Torsti onnistui hankkimaan itselleen verikorvan, joka vaan uusii ja uusii. Ell tyhjenti korvan ja jätti haavan tikkaamatta, jotta voin itse tyhjentää korvaan kertyvän veren, mutta haava umpeutuu aina yön aikana. Joten olen sitten puukottanut haavaa, sillä haavan "repiminen" käsin auki tuntuu aivan kauhealta. Alkaa kuvottaa enkä pysty. Puukottaminen on helpompaa, nopeampaa ja kivuttomampaa. Torsti ei ole enää moksiskaan moisesta toimenpiteestä, vaikka saattaa kuulostaa kamalalta. Kaikenlaista sitä joutuukin tekemään :/ Mutta kun näki (ja kuuli) minkälaiset kivut paine korvaan aiheutti, tyhjennän sen mielelläni. Kovan onnen koira.

Leivoin toissapäivänä(kö se oli?) elämäni ensimmäisen täytekakun. Nättihän siitä tuli, mutta eihän se sit miltään oikein maistunut, pöh. Kakkupohja kakkupohjalta (joka oli aivan liian tiivistä) ja marenki marengilta. Ei pelkkä vaniljasiirappi ja marenki täytteenä oikein toimi? Täytyy kokeilla jollain muulla täytteellä (mikähän se voisi olla...) ja yrittää saada voista ja sokerista VAAHTOA, mikä on mielestäni tosin mahdottomuus. Kantapään kautta.

Juu ei kyllä nyt täytyy jatkaa ristiäisten suunnittelua! Ajatushan oli, että jos em. kakku olisi ollut onnistunut kokeilu, olisin pyöräyttänyt sen itse ristiäisiin, mutta ei nyt ihan yltänyt vaatimuksiin. Värilliset kakkupohjat olisivat vain olleet kiva ylläri kakussa. Voisiko tarjota pelkkiä mauttomia kakkupohjia :'D

Nää mun postaukset tuntuu nykyään olevan tällaisia varpusparvia, kaikki tapahtunut rykäistää kerralla eetteriin. Koittakaa kestää.

-Miia-

Pitkästä aikaa

Terve toverit! Pitkästä aikaa kaivan läpyskän pölyn alta. Mistähän sitä aloittaisi. Tulee varmaan sellainen kirjallinen varpusparvi kun asiat on kasaantunut ja kaikesta yrittää kertoa kerralla. Noh, yritetääs, kaivakaa suojalasit silmille ;)

Kaikki vapaa-aika, tai no kaikki ja kaikki, suurinosa kuitenkin, on mennyt ihan ompeluksiin. Olen melko innostunut uudesta saumuristani ja pakkohan sillä on suristella kun sellainen nyt kerta on nurkissa. Hieman olen vielä ulapalla kyseisen vekottimen kanssa, suomenkielisestä käyttöoppaasta kun tärkeimmät sivut ovat toisella kotimaisella kielellä, joka ei oikein taivu. Kiva. Mutta onneksi apua on lähipiiristä saatavilla. Ottobre -lehti on osoittautunut oikein oivalliseksi lastenvaatteiden kaavojen suhteen. Ensimmäinen ikinä tekemäni trikoopaita (alla) ja päätyi ihan käyttöön asti. Se on paljon se ;) Samalla Mr. Bear kaavalla taidan tehdä ainakin tusinan peruspaitoja Nipalle :) Kankaitakin on tullut tilailtua sieltä täältä, ei materiaalikaan lopu ihan heti. Jos nopeasti haluaa kankaita, niin suosittelen lämpimästi Noshia ja Käpystä. Näistä tulee kankaat nopeimmillaan seuraavaksi päiväksi! Sopii tällaiselle "pikkaisen" hätäiselle paremmin kuin hyvin!

Kaitalehuolittelu ei ihan ole mun lemppariosuus ompelussa, mutta sekin alkaa sujua... NOT! Tosin paidan helman huolittelu kaksoisneulalla on vielä syvemmältä, se makkara mikä muodostuu siihen kahden ompeleen väliin - MUR. Ilmeisesti alalangan kireyttä säätämällä siitäkin pääsee, mutta en tiedä mistä omassa koneessani kyseistä löysätään..... ÄITIII!!?!

Että sellaista ompeluosastolla.

Sitten raskauteen. Tänään huidellaan viikoilla 36+0. Aika kypsää. Saisi puolestani jo tulla. Painaa aika ikävästi alakertaa ja liikehdintä on tuskaisen temmokasta. Yöllä ei pysty nukkumaan kun joko närästää tai moukkua tulee molempiin kylkiin, kääntyminen kyljeltä toiselle vaatisi vinssiä. Odottaminen ei tässäkään lajissa ole heiniäni. Pari ekstra ultraa on tiedossa kun sf-mitta ei kasva ihan käyrien mukaan, mutta johtunee siitä että tyyppi on jo lähtökuopissa. Pari viikkoa takaperin pitkän uran tehnyt lääkäri ei ainakaan havainnut mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa, joten jospa siltä vältyttäisiin. 

Oma vanhenemisen vuosipäivä olisi loppukuusta, viettäisiköhän sen synnärillä vai vaikka elokuvissa? Luokkakokouksen ensi-ilta taisi osua samalle päivälle, se ois kyllä nähtävä :)

Ajatus katkeaa kokoajan kun jään toljottamaan ulkona häikivää auringonpaistetta ja niin loppui läppäristäkin akku varoittamatta (ihme tyyppi) joten eilisestä ruokakuvaussessiosta Hakamaan lammastilalla tuleekin sitten oma postaus, kuvat kun on läppärillä ja tämä postaus hoidettiin loppuun tabletilla, jää muuten pian julkaisematta :D

Palataan ruoan merkeissä kun läppäri on kerännyt itseensä riittävästi virtaa viemään edes joku asia maaliin asti!

Tsau.

Miia

Heipat!

Uusi vuosi, uudet kujeet. Melkein kuukauden hiljaisuus, hups. Ei vain ole ehtinyt. Tänne siis. Kaikkea muuta olen kyllä ehtinyt. Kehitin itselleni uuden harrastuksen, ompelun. Juu-u. En ole ommellut sitten yläasteen pakkopullaisten kässätuntien. Ja aloitin nyt niinkin simppelillä kuin mekolla. Haloo. En edes ymmärtänyt mitä tarkoittaa raglanhiha, piti ihan googlettaa. Tein mekkoja itseasiassa kaksikin, eri kaavalla. Sitten perään parit tyynynpäälliset. Eilen valmistui vauvalle leggingsit ja sitä ennen pipo. Tänään hurautin omin kaavoin kapalon. Lähtee lapasesta. Mutta kameralla en ole saanut otettua ainuttakaan kuvaa. Eli ei nyt ole näyttää mitään aikaansaannoksista. Itseasiassa olen siirtänyt kuvavirtani aikalailla Instagramin puolelle, käypä kurkkaa miiamj.

Palataan paremmalla ajalla, nyt suuntaan takaisin kuolaamaan ihania kankaita ja selaamaan uusinta Ottobrea.

Miia

Terveisiä sairastuvalta!

Ei naurata yhtään kun koko komppania sairastaa yhtaikaa. Perjantaina alkoi kurkkua kutitella yhdellä jos toisella ja sieltähän se virus sitten puski itsensä läpi. Eilen käytiin koko perheen voimin anelemassa droppia, kun tuntuu, että seuraavalla yskäisyllä käteen jää henkitorvi. Mälsää, mutta parempi nyt kuin aattona.

Lauantaina päästiin (oloista huolimatta) isännän kanssa ihan kaksin liikenteeseen. Jouluostoksia, valkokankaalla pieniä miehiä taistelutantereella ja hyvää ruokaa Fransmannissa. Päälle kunnon yöunet. Näillä jaksaa taas :) 

Jouluvalmisteluita pitäisi aloittaa, vaikkei kunto ihan kohdillaan olekaan. Viikonloppuna luvassa kuusen metsästystä, bataattilaatikon pyöräytys ja siivoilua. Eilen tein pienen testierän fudgea ja taidanpa pyöräyttää vielä isomman satsin parina eri versiona ja tehdä niistä pienet viemiset joulupöytiin. Niin hyvää, että hampaita vihloo!

Miia

Päivät vierii

Taas hurahti päiviä ettei konetta ehtinyt edes avata. On juostu kuvaamassa taljoja ja postikortteja, suunniteltu tulevia hulluja (hyvällä tavalla) prokkiksia, leikkikutsuiltu, Noshailtu (jälleen), shoppailtu viimeisiä joululahjoja, pyörähdetty Ikeassa törsäämässä ja mitähän vielä. Virkattu ainakin. Pienikin oma hetki kun liikenee, kaivan koukut ja langat. Isäni totesi, että alkaa olla viitteitä isomummosta, häneltä kai piilotettiin koukutkin välillä ;) Vimmatulla vauhdilla tulee tabletin pussukkaa, tyynynpäällisiä ja koreja. Koko ajan pukkaa lisää uusia ideoita mitä kaikkea Tuubista voisi virkata, mm. pöytätabletteja ja Hayn Hee tuoliin istuinalunen. Virkkaamisella on mieltä rauhoittava vaikutus, hyvää vastapainoa tälle hektisyydelle. Käy vaan kukkarolle tämä(kin) mielenrauhan tavoittelu.

Joulu koristuu pikkuhiljaa. Viikonloppuna ryöstin Maijan mailta pienen kuusen ruokapöytää koristamaan. Hirmu söpö. Niilokin antaa sen olla rauhassa. Torsti tosin meinasi viedä sen mennessään juostessaan pallon perässä, sotkeentui valojen johtoihin. Äliö.

Ostin Kotilieden Leivonta lehden ja arvatkaa vaan aiheuttaako pienen leivontabuumin. Voisin kokeilla Karpalounelmaa, Kinkkuquichea, Siirappisia saksanpähkinäpullia, Fariiniruutuja, Piparkakkubiscotteja ja Valkosuklaa-karpalofudgeja. Näin niinku alkuun :D

Tarvitsisin vain ihan pikkasen enemmän aikaa.

Miia

Joulukuun eka

Joululaulut soi ja elämäni ensimmäinen saaristolaisleipä leivottu ja todettu päteväksi myös joulupöytään. Nisset on kaivettu esiin, suklaakalenteri korkattu ja tonttu rapistelee joulupapereita. Sieltä se Joulu jolkottaa.

Eilen heräsimme kummalliseen valoilmiöön, auringonpaisteeseen. Siitä intoutuneina lähdimme käymään Keuruulla Joulumaassa. Ihana keli, aurinkoa ja pikku pakkanen ilman viimaa. Syötiin riisipuuroa, hörpittiin lämmintä glögiä, ihmeteltiin Joulupukkia ja Niilo pääsi hevosajelulle.

Nyt suti takaisin kouraan, että saadaan makkari kuosiin ennen Joulua!

Miia