Viimeisiä viedään - kukkapenkissä

Vähän kököt kelit on pitänyt meidät sisällä tai kerhoissa, mutta omalla "lantaasilla" ei ole juuri touhuttu. En ole yhtään märkien kelien ystävä, ei vaan nappaa. Asennevamma. On vähän flunssakin pinnassa. Luisuu taas välineurheilun puolelle, mutta jos mulla olis kunnon ulkoiluvaatteet, niin... Mutta kun ei ole, niin ollaan sitten sisällä.
Nyt kuitenkin oli vedettävä huppua päähän ja kipaistava kameran kanssa katsastamaan kukkapenkkiä. Että näinkö mä oikein. Joo, näin mä. Söpö päivänlilja se siellä kukki. Näiden kanssa pitää olla nopea, sillä (ainakin viime vuonna) ne kukki nimensä mukaisesti vain päivän. Siis se yksi kukka. Että jos kukkavarressa on vaikka viisi nuppua, on aikalailla mahdollista nähdä sen kukkivan viiden päivän ajan.. Typerä kukka. Entä jos on juuri sen viikon vaikka lomamatkalla!?!? Jää kukinnat näkemättä. Toivottavasti lomamatkalla näkee sitten jotain mielenkiintoisempaa. Eksyinköhän nyt vähän.
Istuttaessani uusia taimia jätän niiden juurelle aina nimilaput. Ihan vain siksi, että onhan se nyt kiva saada kasville nimikin, jos sieltä jokin seuraavana keväänä nousee. Hyvä yritys, minä. Olisiko pitänyt arvata, että joku pieni ihminen ne laput sieltä kerää ennen kuin äiti ehtii hätiin. Tää on nyt siis vaan Päivänlilja, ehkä joku Happy Ends tai jotain... Kaunis kuitenkin, se on pääasia.

Toinen ylläri oli Sinisarja, jonka ei pitäisi talvehtia kukkapenkissä. Näiden juurakot ovat olleet ihmeen kestäviä. Taitaa olla nyt pari vuotta vanha. Yhden talven se riutui autotallissa kastelematta ruukussa (eikä muuten kukkinut seuraavana kesänä ruukussa). Viime syksynä iskin sen maahan ja totesin, että nähdään keväällä jos luoja suo. No se soi (vai miten hitossa tuo suo taipuu, Satu?) ja keväällä juurakko alkoi puskea vihreää. En kyllä uskonut, että se kukkisikin! Vähän viimetippaanhan tuo kukinta tosin menee, mutta... Hyvä yritys, kaunokaiseni :)

Vieläköhän nousee joku Matti Myöhänen?

 

Miia



Olisiko jälleen aika ryhtiliikkeen.....?

Kesä oli ja meni, ainakin kalenterin mukaan, kelistä nyt viitsi edes mainita. Tulin hetki sitten koirien kanssa iltalenkiltä ja ilmassa oli ihanaa syksyistä raikkautta. Josta tulikin mieleeni, että tarvitsen uudet lenkkarit, sillä edellisiin paskoi joku ja heitin ne menemään. Conssit jalassa viitsi juoksemaan ryhtyä. Tosin mun kroppa on sitä mieltä, että mehän ei juosta, oli sitten lenkkarit tai ei, mutta mutta... Enivei ja sillee.
Joo. Kuvittelin, että kesällähän mulla on hyvin aikaa päivittää blogia ja napsia kivoja kuvia ja - paskanmarjat. Joko mä olen umpisurkea organisoimaan ajankäyttöäni tai sitten vaan käytin sen johonkin muuhun, tärkeämpään. Tiedän kyllä mihin käytin niitä hetkiä kun lapset sattuivat nukkumaan yhtä aikaa päiväunia. Join kahvini lämpimänä (en suinkaan kuumana, koska tuli aina jotain muuta...) ja istuin kuistin portailla. Tuijottelin ryteikköön ja keskityin hengittämiseen. Koska tämä on välillä niin pirun rankkaa. Tai ehkä teen siitä vain niin rankkaa. Jos ihan hitusen löysäis ja lopettais jatkuvan sotkusta jankkaamisen ja sen sijaan kantais mukisematta niitä tavaroita, vaikka sitten 1 per tunti, paikoilleen. Tai vielä parempi - jättää ne siihen. Eivätpähän leviä uudestaan kun ovat jo levällään, right? No mutta joo. Eniten tässä nyt tihkaisee se omanajan puute (ja jäätävä tauko postaamisessa). Sillä eiväthän nämä lapsoset tietenkään enää voi yhtä aikaa niitä päiväuniaan nukkua, ehei. Isompi on alkanut jättämään unia jo kokonaan välistä, mutta sitä en sulata. Niilo saattaa pari tuntia "tehdä" unta, eli kerää sänkyynsä leluja ja leikkii hissuksiin. Mutta parasta tässä on se, että hän pysyy siellä huoneessaan. Ei huutele, ei itkeskele. Alakertaan kuuluu vain pieni töminä, josta tiedän, että tyyppi on edelleen hereillä. Pari tuntia saattaa hyvinkin kulua, ennen kuin tulee portaiden yläpäähän portille karjumaan "Avata!". No avaanhan minä.

Ja ettei menisi aivan valitusvirreksi, laitetaan vähän kuvia. Eilen kävin ensimmäistä kertaa POMPdeLUX -kutsuilla Meerillä. Voi vitsien vitsi. Luojan kiitos koot alkavat vasta 80:sta, niin ei tarvinnut Mallalle hankkia mitään. Vaikka kaivelemaanhan se tietysti jäi... Se tyllimekko, ma kualen.
Niilolle sen sijaan tuli tarpeeseen hankittua Softshell haalari harmaana, microfleecehaalari tummansinisenä ja kevyt "untuvatakki" petroolina. Nyt vain jännätään kokojen kanssa, menikö 98 liian reiluksi.
Jostain syystä en innostunut poikien sisävaatteista, vaikka kivoja olivatkin. Mallalle sen sijaan olisin löytänyt kaapillisen ihanuuksia. Maltoin kuitenkin mieleni ja odotan (jos odotan) SS16 mallistoa, alkaa silloin kokokin olla kohillaan ;)
Löysin mä itsellenikin jotain :D Mitä on syksy ilman uutta huivia.... ;)

 

Josko sitä sais taas blogielämän syrjästä kiinni, pieni ryhtiliike ois ehkä paikallaan. Tälläkin rintamalla!

 

 

Miia



Hyllyyn järjesty

 Parin päivän ajan keittiössämme on vallinnut järjestys (nyt ei puhuta laatikostojen ja kaappien sisällöistä). Sain tarpeekseni tiskialtaan nurkille lojumaan jääneistä kipoista ja kupeista ja päätin, että tästä lähtien meillä laitetaan likaiset astiat suoraan koneeseen tai tiskataan heti pois. Ja kaikkien on tehtävä näin. En jaksa enää siivota muiden sotkuja. Eihän tässä päivät muuhun kuluisikaan kuin tavaroiden paikoilleen laittamiseen.

On itselläkin heti paljon seesteisempi olo kun silmänurkassa ei pilkota tiskattavien muovikippojen ja leipäpussien meri.

Ja kas, näihinkin kuviin on eksynyt jouluista fiilistä valojen muodossa ;)

Miia

Kuusi

Illaksi luvattu kunnon lumipyryä, jos oikein ymmärsin, eikä haittaa yhtään! Ahistaa tämä harmaus ja jatkuva vesisade, tuntuu painavan hartioita entisestään alaspäin. En pidä tästä vuodenajasta lainkaan jolloin pitäisi päivälläkin pitää valoja päällä. Tarvis ruveta syömään jotain onnellisuusruokaa... Aloitan glögistä. Jos jaksaisin, hakisin kaupasta myös briejuustoa, oli se kuinka kiellettyjen listalla tahansa. Mutta kun en jaksa. Toisipa posti edes jotain hyvää luettavaa.

Jotain positiivistakin olisi kuitenkin! Ystävä hyvä paransi läppärini, asensi käyttiksen uudestaan ja nyt löytyy photari ja lr myös läpyskästä! Ehkä blogin vähän takunnut päivityskin alkaa olla historiaa, kun voi kuvat muokata menossakin ja mikä parasta - vaikka sängystä käsin. Joululahjaksi kaavailin itselleni sitä aiemmin höpisemääni näytön kalibrointilaitetta. Saisin jonkinlaisen mielenrauhan näiden kuvien kanssa ;) Näyttäisivät edes omilla näytöillä samanlaisilta ja todellisuutta vastaavilta.  

Ihana pikku kuusi tarttui mukaan Ikeasta. Tulee hippasen jouluinen fiilis, mitä tunnun jo selvästi hakevan. Tajusin vasta kotona että olisi pitänyt osaa useampi. 

Olisiko liikaa laittaa tähän jo nyt pari pientä palloa....? Voi olla.

Miia

Pärstäkerroin

Harvinaista herkkua. Turhan usein ei oma naamataulu vilku täällä. Nyt kuitenkin oli uudet lasit ja mahakin pönötti ja piti ottaa profiilikuva ID Inspirationin esittelyä varten, joten.. Olkaa hyvät, minä ja mahani :)

 Ja bonuksena "Ulho - mää nii lakastan teitä - bulltellieli"

On muuten ihan pirun hankalaa kuvata itseään ilman kaukolaukaisinta. Hankintalistalle sellainenkin. Canon EOS järkkäreihin sopiva, kaksi kertaa kokeiltu laukaisin tuolla lojuu tyhjän panttina, jos jollain on tarvetta, luovun halvalla!

Miia

Odottelua

Ihana auringonpaiste, ihana nenänpäätä nipistelevä pikku pakkanen. Tänä aamuna on noustu ennen kuutta odottamaan lehteä, joka ei ollutkaan vielä tullut, mutta tuli pienen odottelun jälkeen. Iltapäivä postiakin odotettiin kuin kuuta nousevaa. Sekin tuli lopulta. Miksi tänään on odoteltu erityisen hartaasti posteljoonia?

Miia

Villatuubi

Oi etän että. Syksy ja kaikkee. Kylmää, märkää. Mutta lähituotettu lampaanvilla se on mikä lämmittää! Kaulaa ja mieltä. Hakamaan lammastilalta (jossa suunnilleen asun nykyään) ostamani hahtuvalanka taipui onnettomissa virkkurin käsissäni tyylikkääksi tuubihuiviksi. Eikä muuten vaatinut paljon kädentaitoja ;) Tällaisen siis loihtii kuka vaan. Ihan kuka vaan. Ensimmäinen Niilolle.. 

Nahkarotsista, henkselifarkuista, Noshin kankaasta tehdystä piposta (Hattulin Sannalle kiitokset tästä!) ja villatuubista tuli tosi tyylikäs kokonaisuus! Kyllä tällä kehtasi mennä perhekahvilaan Elleniä moikkaamaan ;)

Ei keinokuituja, ei kutinaa, aivan ihana luonnollinen väri. No voiks muuta toivoo???

Niilon huiviin meni ehkä noin puolikas kiekkoa hahtuvalankaa, n. 50g, 10 koon koukulla, kaksinkertaisella langalla. Silmukoita tai kerroksia en laskenut, silmämääräisesti vain koukku huutaen virkkuroin päiväunien aikana lapsen kaulaan sopivan :)

Seuraava onkin jo tulossa, itselle, lanka vain meni loppumaan kesken. Pitää taas hurauttaa bäitä moikkaamaan :)

Miia

Syysaskartelut täydessä vauhdissa

Olen saanut jonkun syksyisen askarruskärpäsen pureman, syytä vieritän kyllä suoraan lähilampolan Hakamaan lammastilan Maijan ja Hattulin Sannan niskoille ;) Olen käynyt kuvaamassa leidien järjestämiä Pako arjesta -kursseja, joissa on loihdittu kaunista pajusta ja pyöräytetty kranssi jos toinenkin. Kranssikärpäsen puraistua olen juoksuttanut isäntää ostamassa styroksi kranssipohjia pitkin Sinellejä, kerännyt banaanilaatikollisen käpyjä ja harmaantuneita keppejä hätyytellen hirvikärpäsiä, ostanut useita paketteja kuumaliimapuikkoja, saksinut Maijan lumimarjaa, pilannut uudet oksasakset leikkaamalla sidontarautalankaa ja ties mitä. Mutta mikä hienointa, olen saanut jotain valmista aikaiseksi! Ja ihan kotioloissa, uskomatonta..

Pajukurssilla osallistuin itsekin punomaan (muutakin kuin juonia) ja lopputulos oli jopa omasta mielestäni oikein onnistunut! Kunnon opissa sitä saa ihmeitä aikaan ja kun kaikki tarvittava on valmiina kädenulottuvilla, ei homma hyydy heti alkumetreille puuttuvien sivuleikkureiden tai materiaalin metsästämisen takia. 

Kursseja on pitkin syksyä, lähempänä joulua oli tuloillaan ainakin joulunajan koristeita luonnonmateriaaleista ja jouluisia villatöitä huovuttaen - kurkkaa Hakamaan lammastilan facebook-sivut jos kiinnostuit, siellä tarkempaa infoa mm. ajankohdista :) Voin lämpimästi suositella kokemani perusteella ainakin kranssi- ja pajukurssia ja eiköhän tulevat kurssit jatka samalla linjalla! 

Syksyisin askarteluin,

Miia