Uusi alku tai jotain muuta shittiä

Kyllä tämän blogin kirjoittaminen on sitten kerrassaan ylivoimaista. Muistan "päiväkirjani" olemassa olon aina välillä, mutta että ehtisin jotain kirjoittamaan - sitä päivää odotellessa (no nyt se tuli). Ei siinä, kirjoittamaan ehkä ehtisinkin, mutta olen aina kirjoittanut blogia lähinnä kuvien takia. Haluan jakaa mielestäni onnistuneita kuvia, ei mitään hätäpäissään otettuja räpsyjä, joissa on sävyt päin prinkkalaa ja rajauksetkin vähän niin ja näin. Mutta tämä elämäntilanne ei nyt oikein anna periksi. Siksi olen mieluummin kirjoittamatta. Mistään. Koska ketään tuskin kiinnostaa uusi huulirasvani, saati kodinhoitohuoneen tasolle kertyneiden vaippojen määrä pahimpina päivinä (ennätykseni on 10).

Pitkän tauon jälkeen näppäimistölle hyppääminen tuntuu päivä päivältä vaikeammalta. En lupaa parantaa, vaikka haluaisin. Olen luvannut ennenkin, onnistuen surkeasti. Haluaisin olla blogistanian kuningatar, mutta tyydyn tähän kotiäidin rooliin pyykkivuorineen, kakkavaippoineen, vähän räkääkin housunlahkeessa. Olen ihan onnellinen näinkin.
Levitän nyt kuvitteellisen puhtaan valkoisen liinan pöytään ja aloitan puhtaalta.

Olen jälleen uusinut, tai pikemminkin lisännyt kuvauskalustoa. Pitkään haaveilin uudesta objektiivista, mutta sitten verkkokauppa.com läväytti niin hyvän tarjouksen tiskiin, että tuli hankittua uusi runkokin. Olympus PEN E-PL7 ja 25mm putki. Pieni runko, laadukas objektiivi ja wifi. Toimii. Objektiivi käy myös vanhaan OM-D E-M5 runkooni.
Kuvasin kaverin lapsia tuossa viikonloppuna ja tarkoitus olisi saada omistakin ne aina niin parjaamani joulukorttikuvat. Tosin ei mitään tonttulakkeja ja sohvalle riviin asetu -meininkiä. Katsotaan jääkö ihan ajatuksen tasolle. Jos lapsista ei onnistu, Urho uhrautui jo ;)



Aika menee kuin siivillä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Äitiyslomaani on alle kuukausi jäljellä, tarkalleen ottaen yhdeksäntoista päivää. Apua. Pitäisi jälleen miettiä mitäs nyt sit taas... Tai tietäisin, jos takataskussa olisi 3500e ylimääräistä. Mutta ei ole.
Malla 8,5 kk oppi alkuviikosta kävelemään ilman tukea. Ihan oikeasti kävelemään, ei mitään paria horjuvaa askelta. Uskomaton tyyppi. Kävelevä vauva :) Eipä tarvitse ainakaan harmitella, että näkeekö mahdolliset hoitotätit ensiaskeleet ;)

Ja nyt takaisin aina niin mukaviin kotiaskareisiin. Vuorossa ois tiskiä, likapyykkiä, imurointia...

Miia

Oiva kesälätsä vinkki!

Käyn kuvailemassa paikallisen käsityöläisen, Hattulin Sannan luomuksia hänen hiljattain auenneeseen verkkokauppaansa aina kun jotain uutta valmistuu ja nyt on pakko vinkata eteenpäin! Jos lapseltasi puuttuu, tai vaikka kesähattuja olisikin jo joka nurkka vääränä, suosittelen tsekkaamaan Lätsäsen. Ihastuin oikopäätä, erityisesti tähän hennon vaaleanpunaiseen Ornamentti kuosiseen. Jos Malla jo istuisi rattaissa, tai ylipäätään tekisi muutakin kuin makaisi selällään, ostaisin meille tämän ihanuuden välittömästi. Ja villi veikkaus, etteivät nämä verkkokaupassa kauaa vanhene, sen verran ihana kesähattu! Enemmän unisex malliset kuosit löytyvät myös, niissä seikkailee apinat ja elefantit. Eli pojille löytyy myös. Istuu vanhemmankin lapsen päähän hyvin, näin omin silmin ;) Niilollekin on tulossa oma Lätsänen, siitä myöhemmin lisää ;)
Toinen ihanuus on Pikku Hippu Mekkonen. Kurkkaa sekin ;)

 

Miia



Ruokakuvauksissa

Eilinen oli kyllä ruoan täyteinen kuvauspäivä. Hienoisen tauon jälkeen kaivoin taas kameran esille (kuulostaa siltä, että mun kaikki elektroniikkalaitteet on ollu pölyttymässä) ja suuntasin Maijalle kuvaamaan. Vielä kun kykenin pakkini kanssa.
Maijalta on taas lähdössä pässit lihoiksi ja ajatus oli, että kuvataas nyt setti helppoja arkiruokia jotka saa valmistettua kilosta karitsan jauhelihaa. Linssin alle päätyi karitsakaalipata, karitsakeitto ja kreikkalaishenkiset karitsapullat. Voin kertoa, ettei nälkä ehtinyt yllättää päivän aikana ;) Eikä maistunut villasukka!
Ruokaa on aina mukava kuvata, se kun ei liioin karkaa linssin edestä. Tosin olisitte nähneet miltä näytin kun seisoin ruokapöydän päällä jakkaralla, niska kumarassa kun katto tuli vastaan. Ison mahani kanssa. Siitä olisi pitänyt saada kuva :D Hieman haasteellinen tuo 45mm objektiivi näissä vähänkään laajempaa kuvaa vaativissa...
Stailausapuna hääri Riikka Sateenkaarentaa sisustuspuodin takaa. Oli huomattavasti helpompi kun sai itse keskittyä pääasiassa kuvaamiseen, kun joku toinen hoiti kapustojen sommittelut!
Meillä on kasassa hyvä osaava porukka, jossa kaikilla on oma tonttinsa ja on näillä kuvauksilla pieni taka-ajatuskin tulevaisuudelle, mutta siitä sen enempää hiiskumatta. Aika näyttää ;)

Miia

Makkarin kasvojenkohotus

Homma on vielä totaalisen kesken, mutta iloitsen jo nyt - sain hankittua maalin ja olen aloittanut seinien väripesun! Huspois maitokahvit ja sinivihreät seinät (ja banaaninkeltaiset hyllyt, aivopierujen lista on loputon), tervetuloa - mikäpä muukaan - vaaleanharmaa. 

Makkariin oli pakko saada kalkkimaalia, siitä ei vaan päässyt yli eikä ympäri. Perjantaina postiin paukahti (päivässä!) jauhepussi Lifestylenordicin verkkokaupasta. Kyseessä on tietenkin se monasti puhumani Kalklitirin San Saccaria. Se tuntuu muuten olevan usein loppu, ainakin mitä verkkokaupoista metsästänyt.

Siitä tulee ihana. Muutos on ihana. Höperryn.

Alla kuvissa vielä maitokahvit seinillä, mutta jotain muuta uutta jo. Niilosta tilaamani 30x40 kuvajuliste, jota jaksan ihailla (vaikka onkin oma ottamani). Ja tyynyliinojen verran uutta pellavaa, enempää en raaskinu. Jos pukki sitten... ;)

Kalkkimaalilla maalaa muutakin kuin seiniä! Itse testasin mummon peruina saamaani kynttilänjalkaan. Alunperin se oli vain lakattua mäntyä. Sitten maalasin sen valkoiseksi ja nyt Kalklitirin Winter Primo sävyllä, jonka rippeet löytyivät sangon pohjalta.

Kahdessa viimeisimmässä kuvassa seinä on kertaalleen maalattu San Saccarialla, mutta toista kerrosta se huutaa, ettei kuulla entiset läpi!

Miia

Raskausajankuvaus osa 2

Kerta kiellon päälle, kaksi kuvaa vielä! 

Ei siitä mihinkään pääse, mutta kyllä tämä raskaana oleminen pienen lapsen kanssa on raskaampaa, kirjaimellisesti, kuin esikoista odottaessa. Kaikki vaipanvaihdosta ja rappujen kantamisesta lähtien alkaa ottaa kunnon päälle.

Eilen kävimme Niilon kanssa kaksistaan kaupoilla, ostettiin taas vähän joululahjoja, koirille muonaa, koko perheen sukkavarastotkin laitettiin kerta rysäyksellä uusiksi (kesyt 16 paria). Parin tunnin pyörimisen jälkeen olin niiiiin rätti. Joka paikkaa kolotti ja vauva myttysi siihen malliin, että hänkin oli saanut tarpeekseen kaupoissa ravaamisesta yhdelle päivälle.

Illalla oloa ei saanut edes "purettua", sillä isäntä pakeni ruokapöydän kautta suoraan mestis peliin. Lurjus.

Nyt kiireenvilkkaa suihkuun, tänään on taas mammakahvittelu päivä :D Sinne siis kunhan tuo taapis vaan herää (tosin ensin pitää nukahtaa, että voi herätä....)

Miia

Raskausajankuvaus - itsestä

Mietin ehkä sekunnin murto-osan viitsinkö julkaista kuvat täällä. Viitsin. Ja uskallan. Jos nyt joku menettää yöunensa tai on tukehtua pullaansa, voe voe.

Tänään oli siskolla vapaapäivä ja pistettiin heti töpinäksi. Minä iskin kameraan asetuksia ja sisko painoi laukaisinta, kuinka kätevää :D Siskolta tulee aina suoraa palautetta. "Ei, tää kuvakulma on ihan kauhee, hirveet reisiselluliitit!" Ei niille mitään voi, ota nyt vaan se kuva. Eihän sitä nyt niitä "parhaita" palojaan kaikelle kansalle mielellään esittele, mutta meikäläisen kohdalla nää muhkut nyt vaan sattuu kuulumaan varsinkin raskausaikaan, turha niitä on yrittää piilottaa. Tai yrittäähän voi, onnistuminen on toinen juttu.

Edellisen raskauden kuvia katsellessa huomasin pienen epäkohdan. Minulla ei ollut hajuakaan millä viikolla mikäkin masukuva oli otettu. Päivämääristä pystyy tietysti laskemaan, mutta sitten sain ajatuksen upottaa viikot kuvaan valmiiksi. Nyt ei tarvitse osata laskea takaperin, riittää kun osaa lukea (ja ymmärtää mitä rv tarkoittaa ;)) Tässähän kuluu pian kulmakarvakynä jos toinenkin, jos oikein intoutuu masuaan kuvaamaan!

Tässä minä olen viikolla 25+4, muhkuineen kaikkineen :)

Miia

Jouluisissa tunnelmissa

Lauantaina kävin kaverilla kuvaamassa tyttötrioa joulukortteja varten. Täytyy myöntää, että yhden lapsen kuvaa helposti, kolmea + koiranpentua - ei niinkään. Mutta hauskaa oli :) Kuvaussession loputtua isommat siskot hävisivät hyvin liukkaasti sisälle, pienimmän jäädessä töröttämään tuolille. Ja siitäkös ne söpöimmät kuvat sitten tulikin :) Ihana pikku Friida tonttu!

Miia

Villatuubi

Oi etän että. Syksy ja kaikkee. Kylmää, märkää. Mutta lähituotettu lampaanvilla se on mikä lämmittää! Kaulaa ja mieltä. Hakamaan lammastilalta (jossa suunnilleen asun nykyään) ostamani hahtuvalanka taipui onnettomissa virkkurin käsissäni tyylikkääksi tuubihuiviksi. Eikä muuten vaatinut paljon kädentaitoja ;) Tällaisen siis loihtii kuka vaan. Ihan kuka vaan. Ensimmäinen Niilolle.. 

Nahkarotsista, henkselifarkuista, Noshin kankaasta tehdystä piposta (Hattulin Sannalle kiitokset tästä!) ja villatuubista tuli tosi tyylikäs kokonaisuus! Kyllä tällä kehtasi mennä perhekahvilaan Elleniä moikkaamaan ;)

Ei keinokuituja, ei kutinaa, aivan ihana luonnollinen väri. No voiks muuta toivoo???

Niilon huiviin meni ehkä noin puolikas kiekkoa hahtuvalankaa, n. 50g, 10 koon koukulla, kaksinkertaisella langalla. Silmukoita tai kerroksia en laskenut, silmämääräisesti vain koukku huutaen virkkuroin päiväunien aikana lapsen kaulaan sopivan :)

Seuraava onkin jo tulossa, itselle, lanka vain meni loppumaan kesken. Pitää taas hurauttaa bäitä moikkaamaan :)

Miia

Tulevaisuuden toivot

Viimeaikoina on tullut kuvattua pieniä ihmisen alkuja oikein urakalla. Lapsien kuvaaminen on erityisen mukavaa ja antoisaa, koska he ovat aitoja. Ei tarkoituksellista poseerausta, ei väkinäistä hymyä jos ei hymyilytä, se tulee jos on tullakseen. Pitää vain itse olla nopea ja valmis makaamaan vaikka märällä nurmella tai kiipeämään naapurin mäntyyn. Hymyn voi saada millä hetkellä hyvänsä, on oltava valmiina. Hyvistä assistenteista on aina suunnaton apu, yksi toimii muulina, kantaen rekvisiitat paikasta toiseen, toinen toimii pellenä kuvaajan taustalla. Välillä tekisi mieli kääntää linssi pellen suuntaan ja antaa laukaisimen laulaa, hyvää matskua tulisi taatusti siitäkin suunnasta ;)

Vielä on voinut kuvata ulkona vähemmissä vaatteissa, mutta pikkuhiljaa alkaa kelit viiletä. Harmi sinällään, kuvaan niin paljon mieluummin ulkona luonnonvalossa kuin hämärissä sisätiloissa. Ehkä sopivalla kalustolla siitäkin tulisi jotain ;) 

Miia

Ryhtiliike

Kiirettä pitänyt. Kaikenlaisia pieniä diy-projekteja (mm. kuvien työpöytä), yhdet polttarit takana, joista kasa kuvia jotka pitäisi perata vielä pikapikaa, valmistautumista kesän ensimmäisiin häihin, työhaastattelua. Lisäksi tässä joutessani kehittelin pientä harrastuspohjaista sivutoimea. Käy tykkäilemässä facebookissa

Lupaan taas ryhdistäytyä ja huikkailla tiheämmin täälläkin suunnalla! :)

Miia