Voi herttinen tuota meidän pikkuista. Niin kerkeävää sorttia. Viikko sitten perjantaina kärysi kämmen vasten takkaluukkua. Kyllä siinä äidin sydän jätti pari lyöntiä välistä kun tajuttiin, että nyt kävi ohraisesti. Kiireen vilkkaa päivystykseen, jossa tuttu täti hoiti käden pakettiin. Mutta kyllähän noin pientä kättä on ummikon (tässä tapauksessa vanhempien) sitten vaikea rasvata ja paketoida. Tehtiin mitä ihmeellisimpiä virityksiä ja sitten äkkiä tumppu päälle ennen kuin rasvat ehti suuhun. No eihän se tumppu tällaisella konttaamisen aloittaneella nuorella miehellä kauan matkassa pysynyt..
Samalla huomattiin kuinka sopeutuvaisia lapset ovat. Onnettomuuden jälkeen huutoa kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen Niilo oli kuin mitään ei olisi sattunutkaan. Konttaustreenit jatkuivat seuraavana päivänä rakkuloista huolimatta. Miettii itsensä samaan tilaan, kämmen täyteen rakkuloita, sitähän muuttuisi täysin kädettömäksi! Mutta ei meiä Nipa :')
Menossa mukana uudet me&i:n Smulan pöksyt, aikas päheet. Hamsteri hanurissa ja kaikkee :)
-M-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti