Niilo ja karvaveljet

Miksi ranskanbulldoggi? Entä bullterrieri?

En tiedä. Joku näissä sykähdytti. Ranskalainen hassulla ulkomuodollaan ja lempeydellään, bulli erikoisella ulkomuodollaan, haasteellisuudellaan ja ihmisrakkaudellaan. Näistä olisi niin paljon asiaa, hyvää ja huonoa, etten oikein tiedä mitä kirjoittaa.
Torsti oli ensimmäinen koiramme ja sen kanssa tietysti tehtiin kaikki aloittelijan virheet, lellimiset ja epäjohdonmukaisuudet, joita korjaillaan edelleen. Urhon kanssa oli jo paremmin selvillä mitä tehdä ja mitä ei. Bullin kanssa on oltava erityisen johdonmukainen, muuten saa takoa samat asiat joka päivä tuohon luiseen kalloon (no, joutuu jokatapauksessa ;))

Molemmat pitävät lapsista, mutta erot omat huomattavia. Torsti ei ole moksiskaan pienistä vauvoista ja vanhemmista lapsista, mutta ne siinä välissä olevat aiheuttavat harmaita viiksiä. Niilon alettua liikkumaan, Torstia alkoi ottamaan selvästi moinen touhu pannuun. Murinaa, varoituksia ettei tule lähemmäksi. Jotenkin pieni lapsi ymmärsi näistä kummallisista viesteistä ja jätti usein Torstin rauhaan, jähmettyen käsi ojossa kohti koiraa, mutta viime hetkellä keksien jotain parempaa tekemistä kurssiaan muuttaen. Nykyään yhteiselo alkaa olla jo rennompaa, välillä Torsti jopa intoutuu pyytämään Niiloa leikkiin. Enimmäkseen Niilo suuntaa mielenkiintonsa kuitenkin Urhoon ja tämän häntään (ja jatkuvasti ollaan käsipyykillä, kun se hännäntyvi sattuu olemaan suht lähellä persreikää...) Kieltämättä muutama kuukausi oli aikamoista kyttäämistä ja epävarmuutta.
Urho sen sijaan ei ole moksiskaan toimiessaan Niilon kiipeilytelineenä. Milloin ihmismukelo puraisee korvasta, milloin roikkuu hännässä tai tutkii ikeniä. Kertaakaan se ei ole näyttänyt hampaita, murissut, ilmaissut mitenkään ärtymystä koko touhua kohtaan. Vanhempien lasten vieraillessa lapsille aina teroitetaan, ettei Urhoa kannata juosta karkuun ja kiljua, se jos joku saa Urhon innostumaan. Harvemmin vinkistä otetaan vaaria, vaan karkuun juostaan ja toinen hönttää innoissaan perässä, että mikäs leikki tämä on. Ja lopputuloksen varmaan arvaattekin, multaiset polvet ja maailmanlopun itkuhuutoparku. Ja vaikkei bullterrieri iso koira olekaan, se syliin istuessa tuntuu lähinnä sadan kilon perunasäkiltä, eikä sitä saa sylistä pois sitten millään. Myös omia varpaitaan kannattaa varjelle, jalkaterään uppoutuvat kynnet tuntuvat melko ikäviltä.

Jos minulta kysytään kokemuksieni perusteella, kumpi rotu sopii paremmin lapsiperheeseen, vastaan bulli. Bullissa on kyllä iilimadon verta, joten valpas kannattaa olla kun jättää kääpiön pötköttämään lattialle, joku saattaa istua liiankin liki huolehtimaan laumastaan ;) Toki ne ovat kaikki yksilöitä, enkä voi sanoa että kaikki bullit sopisivat lapsiperheisiin. Bulli puoltaa paikkaansa lapsiperheessä korkean kipukynnyksensä ja ihmisrakkautensa ansiosta. 

Molemmat ovat kuitenkin seurakoiria isolla S:llä. Bulli menee kaiken ikäisten kanssa, ranskis paremmin ehkä hieman vanhempien, näin ainakin meillä. 

Keskenään koirat tulevat hyvin toimeen, vaikka ovatkin uroksia. Harva kasvattaja suosittelee uros bullia toisen uroksen kaveriksi, mutta meillä on toiminut. Tosin onhan Torsti leikattu, mutta se ei tunnu vaikuttaneen egoiluun juurikaan. Torsti on se pieniSUURI koira varustettuna valtavalla egolla, kun Urho taas on enemmän sovittelija ja välttelee yhteenottoja viimeiseen. Yhteenotoilta ei ole kuitenkaan vältytty. Tilanteita, joissa tiedän tappelun syntyvän, vältän kuin ruttoa, mm. ruokailut hoituvat eri tiloissa ja luut syödään ulkona kytkettyinä riittävän kauaksi toisistaan.
Jonkun verran on tullut internetin ihmeellisessä maailmassa vastaan nimenomaan ranskis-bulli parivaljakoita. Ehkä joku nouseva trendi? Onhan nuo aikamoisen näköinen pari kun tuolla vaunulenkeillä liikutaan. Väliin näyttää, että ihmiset väistävät välittömästi meidät huomattuaan tien toiselle puolen, toiset taas meinaavat liiskata klyyvarinsa tuulilasiin ja ajaa ojaan silkasta ihastuksesta.

Kaiken kaikkiaan näiden kanssa elo onnistuu mutkitta, sairaudet tuovat toki oman mausteensa soppaan. Niistä taidan kuitenkin kirjoittaa myöhemmin oman postauksensa..

Kevät näytti jo pikkuriikkisen vihreää valoa, ja ehdin jo innostua. Kohta päästäisiin Urhon kanssa pyörälenkeille! Mutta nyt kun katson ikkunasta ulos.... njääh. Siirtyy ainakin kuukaudella :/ "Lunta tulvillaan, on raikas talvisää...." Kuka tätä valkoista nöyhtää vielä tilasi!?

ps. Ei ollut laittaa järin tuoreita kuvia, koska menin ja möin kamerani! Uusi pitäisi laittaa tilaukseen ihan pikapuoliin ;) Ihan kamalaa olla ilman kameraa, kuvattavia juttuja alkoi siunaantumaan välittömästi kun kamera läks!

-M-