Piparin tuoksua (ja vitutuskäyrää)

Tonttuja ei sentään vielä juokse, mutta ensimmäiset satsit pipareita on jo paistettu. Ja aikalailla jo syötykin. 

En ole koskaan tehnyt kaupan taikinasta enkä tehnyt nytkään. Äidin reseptillä mentiin tälläkin kertaa. Kysyn joka vuosi samaa, kuinka kauan näitä paistetaan, vaikka tyhmä kysymyshän se on. Mene ja tiedä.

Piparit

250 gr voita

2 dl sokeria

1,5 dl siirappia

2 tl neilikkaa

2 tl kanelia

1,5 tl inkivääriä

1 tl pomeranssia

3/4 dl kaakaojuomajauhetta

Kiehauta yllä olevat kattilassa ja jäähdytä. 

Vatkaa joukkoon 2 kananmunaa.

Sekoita alla olevat keskenään ja lisää joukkoon.

3 tl soodaa

1 tl suolaa

n. 500g vehnäjauhoja

Yöksi jääkaappiin. Paista uunissa 170-180 asteessa n. 8-10 minuuttia. (Meillä kiertoilmalla 170 asteessa 8 minuuttia oli pienille pipareille ihan maksimi.)

Ja sitten siihen vitutuskäyrään:

Tänä aamuna manasin meidän "paremman" auton suohon. Pakkasta -0,9 astetta ja auto ei käynnisty. Uskomaton paska, sanon minä. Tietenkin miehen syy. Jättää nyt meille pihaan auto joka ei liiku. Langan toisesta päästä sain vastaukseksi, että pakko hänen oli kuitenkin töihin lähteä. No joo, ihan pätevä syy, mutta silti ;) Vituttaa kuitenkin. Onneksi samalla hetkellä kun paiskoin vihaisena auton ovia, naapuri sattui olemaan menossa myöskin kerhoon ja minä siinä sit x-hyppäilin ja vilkuttelin, että tajusi napata meidät kyytiin. Päästiin siis lopulta kerhoon ja takaisin, ei tullut pitkää maanantaita kotosalla. Kyllä Skeida on välillä ihan nimensä arvoinen.

Mutta piparit on hyviä, se on pääasia!

Autotallissa odottaisi parikin projektia, puolapuut ja vanha päästävedettävä lastensänky, joka haettiin lauantaina Maijalta. Niiden kanssa pitäisi päästä piakkoin eteenpäin :)

Miia